Vilja kaappasi vallan!

Siis moi kaikki! Jep, annoin Ellalle terävistä hampaistani. Minun vuoro välillä kirjoitella tänne! Minusta on ollut liian vähän kuvia ja emäntä on saanut napsastua ihan kivoja. Kevät on jännää aikaa ja olen oppinut paljon uutta! Imuri on minusta todella hauska! Vähän sitä pelkään ja silti se jotenkin kutsuu leikkimään. Ohessa kuvasarja minusta leikkimässä imurin kanssa.

Yksi päivä avustin isäntää renkaiden vaihdossa ja auton pesussa. Siitäkin on paljon kuvia! Se oli hauskaa! Join letkusta ja autonkyljestä (siitä isäntäväki ei pitänyt). Juoksin veden perässä ja hypin sitä karkuun. Minusta minulle sopii märkäkamapaus, vaikka kaikki muut tuntuivat nauravan minulle.

Kevät on herättänyt kaikkea mielenkiintoista esiin. Maasta tykkään syödä vähän kaiken haisevan, värikkään, no, kaiken. Aina ei ole hyvä juttu, koska kaikki maasta löytyvä ei oikein sovi masulleni ja sitten oksennan. Ella väittää, että minulla on joku pumilia. Yritän olla yhtä hoikka, kuin hän, siksi ahmin ja oksennan. Pah! Pumi on koirarotu ja minä olen vielä pentu ja minusta on hauskaa maistella kaikkea outoa. Ellalla on aika luulot itsestään

Renkaiden vaihto keskeytyi, koska näin pienen, liihottavan otuksen, jonka perään juoksin. Juoksin joen yli siltaa pitkin pellolle. Isäntäväki huuteli minua palaamaan ja iloisena juoksin heidän luokseen. Sain namia ja kehuja,vaikka en saanutkaan ihmeotusta kiinni! Minä kuljen kyllä enemmän kuono maassa, kuin ilmassa. Minulla tuntuu olevan erityislahjakkuutena hajujen seuraaminen ja setviminen. Löydän tosi helposti kaikkea kummaa maisteltavaa, kuten syvältä heinäkasasta löysin aarteen; rotan raadon! Ylpeänä juoksin pitkin pihoja raato suussa ja yritin löytää rauhallisen paikan nauttia aarteestani. Kaikki tuntuivat juoksevan perässäni. Emäntä sai huijattua namin pois minulta, mutta tilalle sain toista.

Elämä on ihan kivaa! Välillä minua vain pännii tuo Ellan ketteryys. Ella oikein kiusaa minua, haastaa juoksemaan ja sitten kiusaa, kun en pysy perässä, enkä osaa hypätä yhtä hienosti oksien, kivien, kantojen yli. Silloin suutun ja annan Ellalle huutia! Joskus tosin se olenkin minä, joka saan pienen löylytyksen Ellalta. Silloin lopettaa ajoissa ja antautudun. Ups. Kohta taitaa olla antautumisen paikka, kun Ella huomaa, että minä kirjoitan hänen blogiinsa! Täytyy tästä mennä... Moikka ja hauskaa kesää!

Riehakasta ulkoilua!

Meillä on käynyt kyllä todella hyvä tuuri! Isäntä oli pitkän aikaa lomalla ja vei meitä metsiin ja vaikka minne! Emäntä oli töissä ja eipä hänestä juurikaan iltaisin ollut iloa. Jos hän jaksoi, hän lähti Viljan(!!!) kanssa lenkille. Vilja kertoi saavansa paljon nameja lenkillä. Epäreilua! Jos emäntä ei jaksanut lähteä Viljan lellittely lenkille, hän nukahti ja heräsi kellon soittoon aamulla. Älytöntä! Mutta nyt on emäntä ollut pitkästä aikaa vapailla kanssamme! Ei enää pelkän Viljan kanssa lenkkeilyä. Olemme tehneet ihania kävelyjä, kohdanneet junan (huh, miten traumaattista! Leevi katsoi halveksuvasti meidän tyttöjen kyyristelyä ojassa) ja juosseet metsissä! Nameja on sadellut meille kaikille. Kiva juttu, mutta en oikein ymmärrä. Aina kun auto tulee tai koira haukkuu tms. ihan normaalia juttua. Emäntä pysähtyy meidän kanssamme jonkin melun kohdalla, lirkuttaa ja höpöttää ja tarjoilee nameja. Leevi sanoi, että nyt nautitaan koko rahan edestä. Sopii! Välillä isännän tultua töistä, olemme lähteneet koko lauma yhdessä metsään ja samoilleet siellä nauttien keväästä, tuoksuista, äänistä ja Vilja eritoten ulosteiden nassuttamisesta.

Katsokaa miten kaunis olen laskevan auringon hehkussa! Vilja yritti matkia, mutta minä vain olen linjakkaampi ja sulavempi liikkeissäni. Valitan Vilja!

Tänään riehuttiin pihalla kisujenkin voimalla. Leevi esitteli selän venytystä kepin avulla. Kisut pesivät turkkinsa hinkkaamalla niitä maahan. Minusta se näytti kyllä epäsiistiltä, mutta Viljasta äärettömän hauskalta. Voi kun riehuimme! Emäntä heitteli meille pikku nameja pitkin pihaa. Siinä olikin Viljalle etsimistä! Niin, kröhöm, minä hipsaisin tervehtimään naapurin koiria. Kohteliaisuuskäynti vain... Kunpa isäntäväen lomat ja vapaat eivät päättyisi koskaan!

Mittasuhteita

Tämä kuva kertoo kaiken. No, nautin siitä, että olen pienin ja siroin. Minusta löytyy kyllä ruutia pistää tuo hömelö kakara kuriin. Koska Vilja on noin kasvanut, isäntäväki vie meidät tänään hoitoon Lissu-kissan luo. Mihin he lähtevät? Ei hajuakaan. Jotenkin siihen liittyy laiva ja lintuja. Laivasta viis, mutta lintuja? Ehkä he voisivat tuoda minulle tuliaisen? Ihan oman linnun, jonka kanssa kehittää juoksutaitojani ja vaistojani. Tekisi hyvää Viljallekin! Vaatisi tuo suuri kuono hyviä hajuja, joita seurata. Äh, kunhan unelmoin... Saa nähdä miten tuo maalaiskoiran tollo selviää kaupungin sykkeessä. Me Leevin kanssa näytetään, kuinka upeasti me osaamme liikkua missä ympäristössä tahansa!

Hengessä mukana

Jo on isäntäpari sekaisin! Taas! Tänään isännän kanssa palattiin samaan pihapiiriin, jonne ystävämme Roxi viikko sitten vietiin. Isäntä sai sieltä pahvilaatikon. Ei hääppöinen vaihtokauppa! Vaihtavatko minutkin sitten joskus pahvilaatikkoon?
Kun emäntä saapui töistä, he yhdessä isännän kanssa avasivat pahvilaatikon ja kaivoivat sieltä esiin peltipurkin, jota kutsuivat Roxiksi!!! Se oli jo niin pelottavaa, että minä häippäisin omaan rauhaan makuuhuoneeseen. Leevi Nuoleskelija haisteli niin empaattisen näköisenä purkkia, että hoh hoijaa!
"Nyt menet Ella turhan pitkälle! Jollakin lailla tuolla purkilla kunnioitetaan Roxin muistoa ja jos et satu muistamaan, elin Roxin kanssa 9 onnellista vuotta ennen kuin sinä, neiti Korfutar, sipsutit kuvioihin! Niihin vuosiin mahtuu paljon muistoja, joista sinulla ei ole hajuakaan!" Kylläpäs Leevi närkästyi!
Emäntä totesi haikeasti, että nyt on ainakin helppo hoitoinen koira! Kääk! Kohta talo kalisee peltipurkkeja, joista ei irtoa edes karvakaan! Tätä minun ei pidä ajatella liikaa... Siis Suomessakin koiran kohtalo saattaa olla kova.

Alfapari

Emännällä on ollut ongelmia heilua meidän kanssa ja kuvata meitä. Sen verran vauhdikasta porukkaa ulkona olemme. No nyt emäntä on keksinyt lukea yhtä kirjaa ja arkeen on tullut pieniä, kurjia muutoksia, joilla emäntä koettaa osoittaa susien tyyliin ketkä tätä laumaa ohjaavat ja se en olekaan minä tai Leevi! Mikä järkytys! Leevi keksii kyllä kaikkia pieniä jippoja. Antaa ymmärtää, että "kyllä, emäntä, olet alfa", mutta seuraavaksi johdattaa Viljan perässään johonkin kiellettyyn paikkaan! Taisi olla Leevi, joka esitteli Viljalle missä on likapyykki ja kuinka mieltään voi osoittaa leikkimällä emännän alushousuilla! Vilja teki työtä käskettyä. Yllättävän nopeasti emäntä havaitsi oudon, riipivän ääneen, mutta liian myöhään. Isäntä yritti lohdutella. "Voisihan näitä käyttää vielä vaikka huivina!"

Arvatkaas mikä on parasta tässä harmaassa, mutaisessa kevään alkusoinneissa? Linnut! Peltopyitä, joutsenia ja vaikka mitä pikku sirkuttajia! Alfanaaras on vain tarkkana kuin porkkana. Nyt, kun ei ole enää Roxia, jonka hidasta kulkua emäntä joutui seurailemaan, en pääsekään noin vain lempiharrastukseni eli jahtaamisen pariin. Nyt on emännällä silmää minun toilailluilleni. Viljakin on vielä niin pieni ja hömelö (ei tosin ruuminrakenteeltaan), että pysyy aika kiltisti emännän silmien alla.

Olen kuullut, että sanotaan koirien ja isäntäväen muistuttavan toisiaan. No, minä en todella muistuta juuri kumpaakaan. Vaikka isäntä onkin ns. persjalkainen ja minunkaan koipeni eivät pituudella loista, olen sentään hento! Emäntä ja Vilja kieltämättä muistuttavat toisiaan. Pitkät koikkelo raajat, jotka päättyvät suuriin jalkateriin/tassuihin. Yhtä hömelöitäkin tuntuvat olevan, näin meidän kesken sanottuna.
"Ella, osaan lukea."
"Ai niin, alfanaaras. Voi vitsiähän minä tässä vain väänsin. Hih! Vitsi, vitsi!" Onpas emäntä nyt skarppina. Huh! Me yritämme selvitä suden komennosta ja lepäillä uusia kujeita varten.

Maailma seis! Tähti on sammunut!

Antakaa anteeksi emännälle. Niin olen minäkin joutunut tekemään. Hän on ollut kovin sairas ja myös kovin surullinen ja huolestunut. Vilja on tarjonnut teräviä hampaitaan apuun, mutta olen kieltäytynyt tarjouksesta. Emäntä on paennut mielikuvitusmaailmoihin aina, kun mahdollista. Parhaan ystävän menettäminen on ottanut koville.

Maanantaina meille saapui kotiin todella mukava tyyppi mukanaan kiehtovilta tuoksuvat laukut. Vilja upotteli innokkaasti hampaitaan nahkalaukkuun ja esitteli taitojaan puremisen ja korkeushypyn saralla. Leevi pisti koko hurmaustaitonsa peliin ja makasi vieraan sylissä maha pystyssä. Minulla on hiukan vaatimattomampi ja nöyrempi lähestymistapa, koska olen kuullut, että vaatimattomuus kaunistaa. Tahaton päätähti tilanteessa oli kuitenkin Roxi. Vieras kopeloi, tunnusteli, kyseli ja kuunteli sydänääniä. Roxi on kelpo esikuva. Ei olisi kuulemma uskonut 16-vuotiaaksi. Sydänkin niin vahva. Pitkän tovin ihmiset keskustelivat Roxista huokaillen ja silmät vettyen. Emäntä kertoi Roxin viimeaikaisista sekoiluistaan. Emäntä pillahteli itkuun vähän väliä. Roxi sai pistoksen reiteen. Herra yllättyi ja närkästyi ja marssi keittiön pöydän alle. Emäntä meni perään ja nosti herran syliinsä. Siihen Roxi nukahti.

Jonkin ajan kuluttua, kun isäntä ja vieras olivat katsoneet matelijakirjoja ja kahvitelleet emännän kyhjöttäessä itkien nukkuva Roxi sylissään, myös vieras polvistui Roxin ääreen. Jonkin ajan kuluttua tunnelma oli outo, jotenkin pyhä. Kävimme katsomassa lauman vanhinta, joka makasi levollisena, hengettömänä emännän hellässä syleilyssä. Vilja nuoli Roxin kuonoa ja töykki lempeän päättäväisesti ystäväänsä, mutta ei kuulunut murinaa, eikä tassu enää noussut. Kissatkin kutsuttiin paikalle. Kävimme kaikki hyvästelemässä tuon uskollisen, lempeän, rakastavan toverimme. Emäntä ehti nauttia Roxin seurasta, hurmaavasta persoonasta, herkkä vaistoisuudesta ja lujasta ystävyydestä yli 10 vuotta. Ei ihme, että hänellä on ikävä.

Roxi nostettiin pahvilaatikkoon ja aseteltiin sinne kauniisti. Aivan kuin olisi vain nukkunut. Veimme hänet yhdessä kummalliseen paikkaan. Mukavaan maalaispihapiiriin, jossa oli iso piippu. Sinne ystävämme jäi.

Lauma on nyt vajaa. Vilja kasvoi kerralla hiukan vanhemmaksi. Leevi suree ystäväänsä, joka saapui Leevin elämään, kun Leevi oli vain vuoden vanha. Leevi pohdiskelee uutta asemaansa lauman vanhimpana ja ainoana uroksena. Me tytöt ollaan oltu oikein kiltisti ja yritetty tukea emäntää surussa ja hoivata flunssaista. Läheisyyttä ja sanatonta empatiaa. Sehän se meidän koirien menestyksen salaisuus on.

Hyvästi rakas Roxi. Varjosi seuraa meitä aina minnen menemmekin. Juustola ei ole enää sama ilman sinua.