Maailma seis! Tähti on sammunut!

Antakaa anteeksi emännälle. Niin olen minäkin joutunut tekemään. Hän on ollut kovin sairas ja myös kovin surullinen ja huolestunut. Vilja on tarjonnut teräviä hampaitaan apuun, mutta olen kieltäytynyt tarjouksesta. Emäntä on paennut mielikuvitusmaailmoihin aina, kun mahdollista. Parhaan ystävän menettäminen on ottanut koville.

Maanantaina meille saapui kotiin todella mukava tyyppi mukanaan kiehtovilta tuoksuvat laukut. Vilja upotteli innokkaasti hampaitaan nahkalaukkuun ja esitteli taitojaan puremisen ja korkeushypyn saralla. Leevi pisti koko hurmaustaitonsa peliin ja makasi vieraan sylissä maha pystyssä. Minulla on hiukan vaatimattomampi ja nöyrempi lähestymistapa, koska olen kuullut, että vaatimattomuus kaunistaa. Tahaton päätähti tilanteessa oli kuitenkin Roxi. Vieras kopeloi, tunnusteli, kyseli ja kuunteli sydänääniä. Roxi on kelpo esikuva. Ei olisi kuulemma uskonut 16-vuotiaaksi. Sydänkin niin vahva. Pitkän tovin ihmiset keskustelivat Roxista huokaillen ja silmät vettyen. Emäntä kertoi Roxin viimeaikaisista sekoiluistaan. Emäntä pillahteli itkuun vähän väliä. Roxi sai pistoksen reiteen. Herra yllättyi ja närkästyi ja marssi keittiön pöydän alle. Emäntä meni perään ja nosti herran syliinsä. Siihen Roxi nukahti.

Jonkin ajan kuluttua, kun isäntä ja vieras olivat katsoneet matelijakirjoja ja kahvitelleet emännän kyhjöttäessä itkien nukkuva Roxi sylissään, myös vieras polvistui Roxin ääreen. Jonkin ajan kuluttua tunnelma oli outo, jotenkin pyhä. Kävimme katsomassa lauman vanhinta, joka makasi levollisena, hengettömänä emännän hellässä syleilyssä. Vilja nuoli Roxin kuonoa ja töykki lempeän päättäväisesti ystäväänsä, mutta ei kuulunut murinaa, eikä tassu enää noussut. Kissatkin kutsuttiin paikalle. Kävimme kaikki hyvästelemässä tuon uskollisen, lempeän, rakastavan toverimme. Emäntä ehti nauttia Roxin seurasta, hurmaavasta persoonasta, herkkä vaistoisuudesta ja lujasta ystävyydestä yli 10 vuotta. Ei ihme, että hänellä on ikävä.

Roxi nostettiin pahvilaatikkoon ja aseteltiin sinne kauniisti. Aivan kuin olisi vain nukkunut. Veimme hänet yhdessä kummalliseen paikkaan. Mukavaan maalaispihapiiriin, jossa oli iso piippu. Sinne ystävämme jäi.

Lauma on nyt vajaa. Vilja kasvoi kerralla hiukan vanhemmaksi. Leevi suree ystäväänsä, joka saapui Leevin elämään, kun Leevi oli vain vuoden vanha. Leevi pohdiskelee uutta asemaansa lauman vanhimpana ja ainoana uroksena. Me tytöt ollaan oltu oikein kiltisti ja yritetty tukea emäntää surussa ja hoivata flunssaista. Läheisyyttä ja sanatonta empatiaa. Sehän se meidän koirien menestyksen salaisuus on.

Hyvästi rakas Roxi. Varjosi seuraa meitä aina minnen menemmekin. Juustola ei ole enää sama ilman sinua.

Varjoja hangella

Olipahan hurmaava kevättalven päivä! Kävelyllä metsätiellä saimme nautiskella hajujen sinfoniasta! Hirven ja ilveksen jälkiä ihmettelimme. Roxi kulki sitkeästi mukana, mutta aika hämmentynyt tuo herra on. Ei oikein pysy enää meidän muiden matkassa. Siitä huolimatta hauskaa oli! Leevi, Vilja ja minä pistettiin koreasti tassuillamme! Minä nautin täysin siemauksin juoksemisen ilosta, lihasteni voimasta, tassujeni kepeydestä ja juoksuni sulavuudesta. Vilja on toki kehittynyt, mutta on hän aika kömpelö. Yhä tumpsahtelee kuonolleen liukkaalla ja miten koomisen näköinen, kun juoksee korvat lerputtaen! Miten uni maittoikaan palattuamme kotiin. Minäkin olin kerrassaan tyytyväinen urheilulliseen suoritukseeni, koska osaan todella ottaa hyödyn irti vapaana juoksemisesta. Osoitan isäntäväellekin riemuni juoksemalla heidän luokseen kauniita hampaani näkyvissä hurmaavaan hymyyn kääntyneiden suupielieni välistä.

Kyllä Roxi on lähdössä omaan paratiisiinsa. Se on kurjaa ja surullista. Ei Roxilla kipuja tunnu olevan, mutta pilke silmäkulmasta on kadonnut, iloiset tanssit muuttuneet laimeiksi hännän heilutuksiksi. Ruokakaan ei enää oikein maistu, eikä ponnahdusvoima auton takapenkille riitä. Kuulo on heikko ja samoin näkö. Nyt on kuulemma tullut se vaihe, jolloin Roxille on luvattu helpotus ja lepo parhaan ystävän tehtävästään ja siitä hurmaava herra on suoriutunut kiitettävästi.

Kaksi makkaraa

Moikkelis! Voi että olen niiiin onnellinen, kun kevät on tulossa! Tuoksut ovat jo alkaneet huumata, lintujen laulu kutsua. Tänäänkin olen juossut kuono virneessä. Rakastan juosta ja aurinko lämmitti. Aurinko, lupaus tulevista hellepäivistä, pelloilla juoksemisesta, lintujen jahtaamisesta... Ah, kevät! Koska olen niin hilpeällä tuulella, suostun esittelemään myös Viljan kasvuvauhtia. Aika makkaroita ollaan ja saman mittaisia, kun sohvalla köllitään ulkona riehumisen jälkeen. Voihan nartut, kun meillä oli tänäänkin hauskaa! Vilja jaksaa jo ihan kivasti jolkottaa ja nautin leikkiä pennun kanssa!

"Mitämitä!? Kuka on pentu? Äläpäs nimittele minua!" Vilja-rukka luulee olevansa jo niin iso, mutta pissii lattialle välillä.

"Mutta kun Roxinkin pissii!"

Niin tekee ja se on saanut meidät kaikki surullisiksi. Roxin lähtö on käsillä.