Syysmyrskyn aikaan

Tällaisina päivinä, jolloin tuuli puskee ovea kiinni, kun emäntä yrittää saada meidät ulos ja joki tulvii pihalle, jotta sorsat voivat uida uusilla alueilla, on parasta käpertyä kotiin. Luovuttaa suosiolla myrskylle. Kietoutua puseron lämpöön ja olla möllötellä, syödä ja leikkiä vähän, jotta veri jaksaa kiertää. Kun sade taukoaa ja tuulikin sallii uloskulun, on mukava käydä ihastelemassa veden voimaa, tuulen riehakkuutta, taivaalla purjehduskisaa pitäviä pilviä.

Vilja kaappasi vallan!

Siis moi kaikki! Jep, annoin Ellalle terävistä hampaistani. Minun vuoro välillä kirjoitella tänne! Minusta on ollut liian vähän kuvia ja emäntä on saanut napsastua ihan kivoja. Kevät on jännää aikaa ja olen oppinut paljon uutta! Imuri on minusta todella hauska! Vähän sitä pelkään ja silti se jotenkin kutsuu leikkimään. Ohessa kuvasarja minusta leikkimässä imurin kanssa.

Yksi päivä avustin isäntää renkaiden vaihdossa ja auton pesussa. Siitäkin on paljon kuvia! Se oli hauskaa! Join letkusta ja autonkyljestä (siitä isäntäväki ei pitänyt). Juoksin veden perässä ja hypin sitä karkuun. Minusta minulle sopii märkäkamapaus, vaikka kaikki muut tuntuivat nauravan minulle.

Kevät on herättänyt kaikkea mielenkiintoista esiin. Maasta tykkään syödä vähän kaiken haisevan, värikkään, no, kaiken. Aina ei ole hyvä juttu, koska kaikki maasta löytyvä ei oikein sovi masulleni ja sitten oksennan. Ella väittää, että minulla on joku pumilia. Yritän olla yhtä hoikka, kuin hän, siksi ahmin ja oksennan. Pah! Pumi on koirarotu ja minä olen vielä pentu ja minusta on hauskaa maistella kaikkea outoa. Ellalla on aika luulot itsestään

Renkaiden vaihto keskeytyi, koska näin pienen, liihottavan otuksen, jonka perään juoksin. Juoksin joen yli siltaa pitkin pellolle. Isäntäväki huuteli minua palaamaan ja iloisena juoksin heidän luokseen. Sain namia ja kehuja,vaikka en saanutkaan ihmeotusta kiinni! Minä kuljen kyllä enemmän kuono maassa, kuin ilmassa. Minulla tuntuu olevan erityislahjakkuutena hajujen seuraaminen ja setviminen. Löydän tosi helposti kaikkea kummaa maisteltavaa, kuten syvältä heinäkasasta löysin aarteen; rotan raadon! Ylpeänä juoksin pitkin pihoja raato suussa ja yritin löytää rauhallisen paikan nauttia aarteestani. Kaikki tuntuivat juoksevan perässäni. Emäntä sai huijattua namin pois minulta, mutta tilalle sain toista.

Elämä on ihan kivaa! Välillä minua vain pännii tuo Ellan ketteryys. Ella oikein kiusaa minua, haastaa juoksemaan ja sitten kiusaa, kun en pysy perässä, enkä osaa hypätä yhtä hienosti oksien, kivien, kantojen yli. Silloin suutun ja annan Ellalle huutia! Joskus tosin se olenkin minä, joka saan pienen löylytyksen Ellalta. Silloin lopettaa ajoissa ja antautudun. Ups. Kohta taitaa olla antautumisen paikka, kun Ella huomaa, että minä kirjoitan hänen blogiinsa! Täytyy tästä mennä... Moikka ja hauskaa kesää!

Roxin epäonni = Ellan onni

Rakastan tätä pimeyttä! Isäntäväki muuttuu aika sokeaksi ulkona haparoidessaan taskulampun ohuen kiilan varassa. Voin kadota, kuin pyllykaasu saharaan, siis naapurin koiria jututtamaan. Niin tein taas tänään, myönnän. On vain liian houkuttelevaa häippäistä. Kun vihdoin hipsin anteeksi pyytelevänä takaisin, oli muu lauma sekasorron vallassa. Roxi oli pörröinen ja riehakas. Leevi pohdiskeleva ja kulki Roxin perässä pehmolelu suussaan. Emäntäkin kulki Roxin perässä ja isännän kanssa he huokailivat ja katselivat toisiaan lempeästi. Taisi emäntä tirauttaa kyyneleitäkin. Olin aivan pihalla! Kiipesin lähes emännän naamalle saadakseni selvyyttä tilanteeseen.
Viimein Leevi sai kuononsa auki. Kun minä olin kadonnut emännän valokiilasta, oli hän etsiskellyt minua ja nähnyt, kuinka Roxin höppänä juoksi ohuella jäällä joella. Roxilla on tapana käydä juomassa joesta aina ulos mennessään. Leevin ja emännän kauhuksi jää petti ja Roxi tippui avantoon. Emäntä kipaisi juoksuun ja huusi isäntää apuun. Leevi oli lamaantunut järkytyksestä. Viimein isäntä kuuli avunhuudot ja juoksi paikalle. Roxi oli tippunut pitkälle rannasta ja sen voimat alkoivat hiipua. Viimein isäntä nakkasi takin emännälle ja syöksyi jäälle, joka petti heti. Jää oli niin paksua, että nyrkeillään ja käsivarsillaan hän joutui raivaamaan tietä heikkenevän Roxin luokse. Isäntä itse meinasi joutua uppeluksiin, kun joki olikin yllättävän syvä. Isäntä sai Roxista juuri kiinni, kun koira vajosi pinnan alle. Emäntä ja Leevi katsoivat tilannetta kauhuissaan rannalta. Emäntä osoitti valoa ja tarpoi märkää paria vastaan auttaen Roxin rannalle. Niin jäi isännän lempikengät joen syvyyksiin ja litimärkä sankari juoksi kiireen vilkkaa kotiin Leevi kintereillään. Emäntä kaappasi sekavan ja tärisevän Roxin kainaloonsa ja kiiruhti perässä. Jahka Roxi oli kuivattu ensin pyyhkeellä ja vielä hiustenkuivaimella, koira oli kuin uudestisyntynyt! Leevi oli ikionnellinen, ettei menettänyt rakasta ystäväänsä. Isäntä ja emäntä helpottuneita, että saivat Roxin vedestä. Minä olin helpottunut, ettei katoamiseeni ollut ehditty kiinnittää enempää huomiota.