Antakaa anteeksi emännälle. Niin olen minäkin joutunut tekemään. Hän on ollut kovin sairas ja myös kovin surullinen ja huolestunut. Vilja on tarjonnut teräviä hampaitaan apuun, mutta olen kieltäytynyt tarjouksesta. Emäntä on paennut mielikuvitusmaailmoihin aina, kun mahdollista. Parhaan ystävän menettäminen on ottanut koville.
Maanantaina meille saapui kotiin todella mukava tyyppi mukanaan kiehtovilta tuoksuvat laukut. Vilja upotteli innokkaasti hampaitaan nahkalaukkuun ja esitteli taitojaan puremisen ja korkeushypyn saralla. Leevi pisti koko hurmaustaitonsa peliin ja makasi vieraan sylissä maha pystyssä. Minulla on hiukan vaatimattomampi ja nöyrempi lähestymistapa, koska olen kuullut, että vaatimattomuus kaunistaa. Tahaton päätähti tilanteessa oli kuitenkin Roxi. Vieras kopeloi, tunnusteli, kyseli ja kuunteli sydänääniä. Roxi on kelpo esikuva. Ei olisi kuulemma uskonut 16-vuotiaaksi. Sydänkin niin vahva. Pitkän tovin ihmiset keskustelivat Roxista huokaillen ja silmät vettyen. Emäntä kertoi Roxin viimeaikaisista sekoiluistaan. Emäntä pillahteli itkuun vähän väliä. Roxi sai pistoksen reiteen. Herra yllättyi ja närkästyi ja marssi keittiön pöydän alle. Emäntä meni perään ja nosti herran syliinsä. Siihen Roxi nukahti.
Jonkin ajan kuluttua, kun isäntä ja vieras olivat katsoneet matelijakirjoja ja kahvitelleet emännän kyhjöttäessä itkien nukkuva Roxi sylissään, myös vieras polvistui Roxin ääreen. Jonkin ajan kuluttua tunnelma oli outo, jotenkin pyhä. Kävimme katsomassa lauman vanhinta, joka makasi levollisena, hengettömänä emännän hellässä syleilyssä. Vilja nuoli Roxin kuonoa ja töykki lempeän päättäväisesti ystäväänsä, mutta ei kuulunut murinaa, eikä tassu enää noussut. Kissatkin kutsuttiin paikalle. Kävimme kaikki hyvästelemässä tuon uskollisen, lempeän, rakastavan toverimme. Emäntä ehti nauttia Roxin seurasta, hurmaavasta persoonasta, herkkä vaistoisuudesta ja lujasta ystävyydestä yli 10 vuotta. Ei ihme, että hänellä on ikävä.
Roxi nostettiin pahvilaatikkoon ja aseteltiin sinne kauniisti. Aivan kuin olisi vain nukkunut. Veimme hänet yhdessä kummalliseen paikkaan. Mukavaan maalaispihapiiriin, jossa oli iso piippu. Sinne ystävämme jäi.
Lauma on nyt vajaa. Vilja kasvoi kerralla hiukan vanhemmaksi. Leevi suree ystäväänsä, joka saapui Leevin elämään, kun Leevi oli vain vuoden vanha. Leevi pohdiskelee uutta asemaansa lauman vanhimpana ja ainoana uroksena. Me tytöt ollaan oltu oikein kiltisti ja yritetty tukea emäntää surussa ja hoivata flunssaista. Läheisyyttä ja sanatonta empatiaa. Sehän se meidän koirien menestyksen salaisuus on.
Hyvästi rakas Roxi. Varjosi seuraa meitä aina minnen menemmekin. Juustola ei ole enää sama ilman sinua.
4 kommenttia:
Osanotot menetyksen johdosta! Tukea ja voimaa jokaiselle sinne Juustolaan!
Voi kiitos! Leevi on todella suruissaan ja kaipaa Roxin seuraa. Minä olen yrittänyt piristää Leeviä ja tarjota lapaluuta. Viljakin tsemppaa, mutta välillä väsyy Leevin apaattisuuteen. Syöksyy haukkuen herättelemään Leeviä todellisuuteen. Isännällä ja emännälläkin on Roxi yhä mielessä. Niin hiljainen ja vaatimaton, kuin Roxi olikin, talo tuntuu tyhjältä ilman häntä. Aivan kuin odottaisimme häntä saapuvaksi! Viljan ilo ja pentumainen, kömpelö hellyys lohduttavat isäntäväkeä. Toivomme kaikki, että Leevi eläisi vielä sen 5 vuotta, saavuttaisi saman iän, kuin Roxi. Kisut osaavat suhtautua asioihin järkevästi ja hiukan... itsekkäästi. Sinulle, kuka lienetkään, arvokkaita hetkiä rakkaittesi kanssa.
Poissa on vanha hurmaava harmaahapsi. Kaikki me muistamme tuon viisaan hauvan ja mielissämme se pysyy kauan. Pilven reunalta se heilauttaa häntää ja muiden koirien lailla eteenpäin säntää.
Roxin muistoa kunnioittaen Johanna
Voimia ystävä rakas sinulle!
Nyt Roxilla on hyvä olla..
Halit sinulle rutistan,
Anne
Lähetä kommentti