Kun koirat ovat poissa...

...hyppii fretti isäntäväen varpaille.

Ensin oli ruukku, jonka kilpikonna kaatoi.

 Sitten tuli valkoinen, karvainen salama ja kuopsutti mullat ruukusta.

Ai kukako? No Papu tietenkin! Papu etsii aarteita mullasta, eikä siis voi vastustaa mustan kullan kutsua. Jonkin ajan kuluttua tuli kilpikonna ja alkoi syödä maahan levinnyttä kasvia. Luonnonkiertokulkua parhaimmillaan. ;-)

Lopulta hyppivät kissat pöydillä, sillä huomenna talosta lähtee isäntäväki ja Papu. Tilalle tulee talovahti, joka hoitaa kissoja ja matelijoita, pitää talon lämpimänä ja vedet juoksevina. Niin, me koirat ollaan jo 5 tähden hotellissa. Kyllä kelpaa!

Hyvää kevättalvea! Juustolan karvakamut ja muut ilakoivat jälleen huhtikuussa.

Mielipiteen ilmaisua

Isäntäväki on puuhannut kummia ja ovat kiireisen ja levottoman oloisia. Siitähän me emme pidä! Viimeinen pisara oli kuitenkin eräs ilta, kun he pakkasivat rinkkojaan ja kävivät läpi kameravarusteitaan. Minä kieltäydyin menemästä samaan huoneeseen, Vilja yritti häiriköidä isäntäväkeä istumalla jalkojen ja tavaroiden päälle sekä syliin.

Seuraavana päivänä, isäntäväen ollessa töissä, päätimme ryhtyä kunnon kapinaan, kun ei pienet vihoittelut tuntuneet tehoavan. Siis tätä mieltä olemme heidän matkaan lähdöstään:

Minä hoidin isännän tuolin. Tämä on kolmas nojatuoli, jonka tuhosin näiden 5 vuoden aikana, jotka olen täällä asunut.

Vilja silppusi tyynyn. Sohvalle on jäänyt enää yksi tyyny meidän tämän matkan mielenilmausten vuoksi. Myönnetään, se on vähän kurjaa meillekin. Me niin nautimme maata tyynyjen päällä. Toisaalta onpahan sohvalla enemmän tilaa. Että hyvää matkaa vaan, jos vielä varat riittävät!