Siis moi kaikki! Jep, annoin Ellalle terävistä hampaistani. Minun vuoro välillä kirjoitella tänne! Minusta on ollut liian vähän kuvia ja emäntä on saanut napsastua ihan kivoja. Kevät on jännää aikaa ja olen oppinut paljon uutta! Imuri on minusta todella hauska! Vähän sitä pelkään ja silti se jotenkin kutsuu leikkimään. Ohessa kuvasarja minusta leikkimässä imurin kanssa.
Yksi päivä avustin isäntää renkaiden vaihdossa ja auton pesussa. Siitäkin on paljon kuvia! Se oli hauskaa! Join letkusta ja autonkyljestä (siitä isäntäväki ei pitänyt). Juoksin veden perässä ja hypin sitä karkuun. Minusta minulle sopii märkäkamapaus, vaikka kaikki muut tuntuivat nauravan minulle.
Kevät on herättänyt kaikkea mielenkiintoista esiin. Maasta tykkään syödä vähän kaiken haisevan, värikkään, no, kaiken. Aina ei ole hyvä juttu, koska kaikki maasta löytyvä ei oikein sovi masulleni ja sitten oksennan. Ella väittää, että minulla on joku pumilia. Yritän olla yhtä hoikka, kuin hän, siksi ahmin ja oksennan. Pah! Pumi on koirarotu ja minä olen vielä pentu ja minusta on hauskaa maistella kaikkea outoa. Ellalla on aika luulot itsestään
Renkaiden vaihto keskeytyi, koska näin pienen, liihottavan otuksen, jonka perään juoksin. Juoksin joen yli siltaa pitkin pellolle. Isäntäväki huuteli minua palaamaan ja iloisena juoksin heidän luokseen. Sain namia ja kehuja,vaikka en saanutkaan ihmeotusta kiinni! Minä kuljen kyllä enemmän kuono maassa, kuin ilmassa. Minulla tuntuu olevan erityislahjakkuutena hajujen seuraaminen ja setviminen. Löydän tosi helposti kaikkea kummaa maisteltavaa, kuten syvältä heinäkasasta löysin aarteen; rotan raadon! Ylpeänä juoksin pitkin pihoja raato suussa ja yritin löytää rauhallisen paikan nauttia aarteestani. Kaikki tuntuivat juoksevan perässäni. Emäntä sai huijattua namin pois minulta, mutta tilalle sain toista.
Elämä on ihan kivaa! Välillä minua vain pännii tuo Ellan ketteryys. Ella oikein kiusaa minua, haastaa juoksemaan ja sitten kiusaa, kun en pysy perässä, enkä osaa hypätä yhtä hienosti oksien, kivien, kantojen yli. Silloin suutun ja annan Ellalle huutia! Joskus tosin se olenkin minä, joka saan pienen löylytyksen Ellalta. Silloin lopettaa ajoissa ja antautudun. Ups. Kohta taitaa olla antautumisen paikka, kun Ella huomaa, että minä kirjoitan hänen blogiinsa! Täytyy tästä mennä... Moikka ja hauskaa kesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti