Riehakasta ulkoilua!

Meillä on käynyt kyllä todella hyvä tuuri! Isäntä oli pitkän aikaa lomalla ja vei meitä metsiin ja vaikka minne! Emäntä oli töissä ja eipä hänestä juurikaan iltaisin ollut iloa. Jos hän jaksoi, hän lähti Viljan(!!!) kanssa lenkille. Vilja kertoi saavansa paljon nameja lenkillä. Epäreilua! Jos emäntä ei jaksanut lähteä Viljan lellittely lenkille, hän nukahti ja heräsi kellon soittoon aamulla. Älytöntä! Mutta nyt on emäntä ollut pitkästä aikaa vapailla kanssamme! Ei enää pelkän Viljan kanssa lenkkeilyä. Olemme tehneet ihania kävelyjä, kohdanneet junan (huh, miten traumaattista! Leevi katsoi halveksuvasti meidän tyttöjen kyyristelyä ojassa) ja juosseet metsissä! Nameja on sadellut meille kaikille. Kiva juttu, mutta en oikein ymmärrä. Aina kun auto tulee tai koira haukkuu tms. ihan normaalia juttua. Emäntä pysähtyy meidän kanssamme jonkin melun kohdalla, lirkuttaa ja höpöttää ja tarjoilee nameja. Leevi sanoi, että nyt nautitaan koko rahan edestä. Sopii! Välillä isännän tultua töistä, olemme lähteneet koko lauma yhdessä metsään ja samoilleet siellä nauttien keväästä, tuoksuista, äänistä ja Vilja eritoten ulosteiden nassuttamisesta.

Katsokaa miten kaunis olen laskevan auringon hehkussa! Vilja yritti matkia, mutta minä vain olen linjakkaampi ja sulavempi liikkeissäni. Valitan Vilja!

Tänään riehuttiin pihalla kisujenkin voimalla. Leevi esitteli selän venytystä kepin avulla. Kisut pesivät turkkinsa hinkkaamalla niitä maahan. Minusta se näytti kyllä epäsiistiltä, mutta Viljasta äärettömän hauskalta. Voi kun riehuimme! Emäntä heitteli meille pikku nameja pitkin pihaa. Siinä olikin Viljalle etsimistä! Niin, kröhöm, minä hipsaisin tervehtimään naapurin koiria. Kohteliaisuuskäynti vain... Kunpa isäntäväen lomat ja vapaat eivät päättyisi koskaan!