Olen ollut kuulkaa tohkeissani! Mikä keli! Olen yhtä aikaa menneisyyteni helteissä Korfulla, laumani luona Juustolassa ja maisema on mitä suomalaisin. Ihana yhdistelmä! Eteenkin karmivan lamauttavan talven jälkeen. Olen uudesti syntynyt! Olin jo huolissani henkisestä selviämisestäni näillä leveyspiireillä, mutta nyt ei ole huolta. Imen itseeni tätä tervetullutta kesää tulevan talven varalle.
Hetkittäin vietämme aikaa Viljan kanssa lähekkäin uudella sohvalla. Isäntäväki on kiitoksen velkaa Viljalle, kun koira neiti järjesteli asioita hampaillaan (siitä joskus toinen kerta lisää).
Useimmiten kaipaamme ilmaa välillemme.
Eritoten parempi turkkinen Vilja.
Mikään ei voita pehmeällä nurmella kellimistä hehkuvassa auringossa.
Välillä tarkkailen reviiriäni.
Leevi nauttii paahteessa lämmenneestä betonirapusta. Taitaa jo vanhuksen luita kolottaa niin, että lämpö tekee terää.
"Höpö, höpö Ella! Minähän olen elämäni kunnossa," tuhahtaa Leevi. Niin kai sitten. Hänen hampaistaan voimme kyllä olla montaa mieltä...
"Ooooh! Aurinko, kuuma maa, pöllyävä hiekka. Autuus!" Rosvo-Roope kiehnää.
"On ihanaa juu, mutta minä menen hiukan tähän varjoon. Täällä puskassa voi olla jotakin mukavaa jahdattavaa." Ronja Ryövärintytär on tarkkana kaiken liikkuvan perään, eikä kehtaa myöntää, että on kiitollinen varjosta.
"KUUUUUUMAAA!!!! Tahdon sisälle!" Vilja ei osaa arvostaa tällaista kesää.
"Mitä se hoopo koira valittaa? Tämähän on huippua! Melkein kuin kotimaassani Tunisiassa!" Atia-kilpikonna, löytö sellainen ja laumamme uusin jäsen, ihmettelee mussuttaessaan voikukan lehtiä sekä apilaa.
"Äitii! Apua! Täällä on ihan outoa väkeä!" Pikku siili mönkii pihalla tutkimusmatkallaan.
"Aaah! Varjossa levänneitä, viileitä kiviä masua vasten, ihanaa."
"Kiitos viileiden kivien luoja!" Uuna löysi uskonnollisen puolen itsestään.
Minä ja emäntä olemme vain nauttineet! Muut karvakasat vähentävät vauhdilla karvakerroksiaan ja siinähän on riittänyt isäntäväellä puuhaa. Kaikella on puolensa, mutta emännän kanssa olemme todenneet, että mielummin hikoilemme, läähätämme, kuin palelemme ja kalisutamme hampaitamme. Otamme hiukan letkeämmän, rennomman askeleen ja hymyilemme, kun auringon säteet kutittelevat. Kesän huumaa!
