Jo on isäntäpari sekaisin! Taas! Tänään isännän kanssa palattiin samaan pihapiiriin, jonne ystävämme Roxi viikko sitten vietiin. Isäntä sai sieltä pahvilaatikon. Ei hääppöinen vaihtokauppa! Vaihtavatko minutkin sitten joskus pahvilaatikkoon?
Kun emäntä saapui töistä, he yhdessä isännän kanssa avasivat pahvilaatikon ja kaivoivat sieltä esiin peltipurkin, jota kutsuivat Roxiksi!!! Se oli jo niin pelottavaa, että minä häippäisin omaan rauhaan makuuhuoneeseen. Leevi Nuoleskelija haisteli niin empaattisen näköisenä purkkia, että hoh hoijaa!
"Nyt menet Ella turhan pitkälle! Jollakin lailla tuolla purkilla kunnioitetaan Roxin muistoa ja jos et satu muistamaan, elin Roxin kanssa 9 onnellista vuotta ennen kuin sinä, neiti Korfutar, sipsutit kuvioihin! Niihin vuosiin mahtuu paljon muistoja, joista sinulla ei ole hajuakaan!" Kylläpäs Leevi närkästyi!
Emäntä totesi haikeasti, että nyt on ainakin helppo hoitoinen koira! Kääk! Kohta talo kalisee peltipurkkeja, joista ei irtoa edes karvakaan! Tätä minun ei pidä ajatella liikaa... Siis Suomessakin koiran kohtalo saattaa olla kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti