Kun koirat ovat poissa...

...hyppii fretti isäntäväen varpaille.

Ensin oli ruukku, jonka kilpikonna kaatoi.

 Sitten tuli valkoinen, karvainen salama ja kuopsutti mullat ruukusta.

Ai kukako? No Papu tietenkin! Papu etsii aarteita mullasta, eikä siis voi vastustaa mustan kullan kutsua. Jonkin ajan kuluttua tuli kilpikonna ja alkoi syödä maahan levinnyttä kasvia. Luonnonkiertokulkua parhaimmillaan. ;-)

Lopulta hyppivät kissat pöydillä, sillä huomenna talosta lähtee isäntäväki ja Papu. Tilalle tulee talovahti, joka hoitaa kissoja ja matelijoita, pitää talon lämpimänä ja vedet juoksevina. Niin, me koirat ollaan jo 5 tähden hotellissa. Kyllä kelpaa!

Hyvää kevättalvea! Juustolan karvakamut ja muut ilakoivat jälleen huhtikuussa.

Pimeydestä valoon

Hei! Onkohan enää ketään, joka täällä blogissani erehtyisi piipahtamaan? Kävi tai ei, niin minä olen täällä! En voi syyttää emäntää pitkän pitkästä blogihiljaisuudesta. Olen ollut nimittäin sairauslomalla! Ei mitään fyysistä, en ole jäänyt autonkaan alle, vaan mieleni järkkyi. Kaipa minulla on ollut jonkinlainen paniikkihäiriö.

Isäntäväelle oli yllätys palata matkalta luoksemme, kun minä olin heikkohermoinen. Pienikin kalahdus, kova ääni tv:stä, saatikka ihmisten kovat äänet, naurukin, suistivat minut kauhuun. Tutisin ja tärisin, koetin paeta talosta ja pakeninkin, jos se oli mahdollista. En kyennyt kunnolla rentoutumaan edes upeana kesänä pihalla ollessani.

Mistä moinen käytös johtui? Osaanko edes itse selittää? Kun isäntäväki oli matkalla, hoitajamme, joka asui kanssamme kotona, piti kovaa kuria. Arvaatte varmaan, että Viljan tähden. Koska en ole koskaan pitänyt kovista äänistä, pelkään jalkoja jne. yritin osoittaa hoitajalle, että nyt riittää armeijameininki! Joka ilta lenkin pääteeksi pissin sohville ja sängylle. Hoitaja luuli, että olenkin Viljaa mahdottomampi tapaus. Onnekseni hän kirjoitti isäntäväelle miten mahdoton olen. He huolestuivat mikä oli hätänä, koska en pissi sisälle, kuin todella äärimmäisessä tilanteessa (kenties muistatte episodin joulukuusen kanssa). Tilanne hitusen helpottui, mutta muistot nuoruudestani Korfulla, olivat nousseet pintaan.

Ilokseni ja isäntäväen suunnattomaksi helpotukseksi voin kertoa, että tilanne on jo normalisoitunut. Normaali arki ja mainio kaulapanta ovat auttaneet minua.


Mitäpä kuuluu Riiviöiselle? Viljakin oli hiukan arka matkan jälkeen. Väisti jalkoja jne. Tilanne on hänenkin kohdallaan normalisoitunut ja huomattavasti nopeammin, kuin minulla. Sovinkin Viljan kanssa, että Vilja piristi isäntäväkeä, kun he olivat niin kovin huolissaan minusta. Viljasta onkin tämän vuoden aikana kuoriutunut mitä mainioin koira! Hän otti isäntäväen mitä iloisimmin ja sydämellisemmin vastaan matkalta. Vihdoin Vilja oivalsi, että asiat voisivat olla huonomminkin. Vilja on edelleen iloinen ja energinen, mutta viisas ja maltti on kehittynyt. Vilja on nykyään niin kaveria emännän kanssa, että olen välillä melkein mustasukkainen!


Entäpä Leevi? Viisas vanhus vedätti hoitajaa ja tekeytyi mitään ymmärtämättömäksi. Läpi meni täydestä! Syksyn mittaan Leevin alaleuassa oleva pieni kasvain on alkanut kasvaa. Se ei, onneksi, vielä Leeviä häiritse, mutta isäntäväki tarkkailee kasvaimen kehitystä. Kun Leevi täytti lokakuussa 14 vuotta, hänen henkisellä puolella tapahtui romahdus. Fyysisesti Leevi on kuin nuori poika, juoksentelee ja touhuaa, mutta välillä hän unohtaa miten asiat oikeasti ovatkaan. Leevi talloo lenkeillä kakkaa ja pissii päälleni. Kaiken hän tahtoo tehdä eri tahtiin ja aikaan, kuin me Viljan kanssa. Eikä meinaa erottaa koska on yö tai päivä. No se meinaa hämärtyä itse kultakin, kun on niin hämäriä päiviä, että menisivät täysikuisista öistä!


Nyt, kun mieleni on rento, palaan bloggailemaan ja aion kyllä kertoa kuluneen vuoden tapahtumistakin. En nyt sentään katatonisessa tilassa ole maannut!

Tunnelmallista henkien aikaa! Menneet ystävämme tuntuvat liikkuvan joukossamme.

Mökkihöperyyttä

Ei se emäntä ihan sillä tavalla mökkihöperö ollutkaan, mitä ehdin jo luulla. Kävi oikein kivasti meidän kaikkien kantilta. Ensin näytti jälleen pahalta; isäntäväki pakkasi, pakkasi myös meidän kupit, valjaat, ruoat jne. Se nyt ei välttämättä kerro, kuin hoitoon menosta.


Auto huristeli tuttuja teitä, tuttuun paikkaan. Ilolla tuttuun taloon säntäsimme. Kun väki oli lähdössä, minä osoitin ymmärtäväni tilanteen ja vetäydyin taka-alalle vilkuttamaan hännälläni.
"Hei vaan. Pitäkää hauskaa, minne sitten menettekään!"

Yllätyksekseni meidät kutsuttiinkin mukaan! Meitä lähti kahdella autolla. Toisessa me koirat ja isäntäväkemme, toisessa meidän perushoitajamme ja se tuttu kääpiö, pikkupoika. Ajelimme halki kauniiden Suomimaisemien. Tähän aikaan minun kotosaarellani, Korfulla, alkaa olemaan kuivaa ja kasvit palaneet, mutta tässä kummassa maassa kukat kukkivat, maisemat viheriöivät, pelloilla keinuvat viljat (yksi Viljan Korsi autossakin) ja perhoset ilkamoivat. Väillä pysähdyimme, saimme vettä ja pääsimme pissille. Vilja oli ihmeissään kaikesta.


Saavuimme leirintäalueelle (Venesillan leirintäalue). Sinne olikin koirat sydämellisesti tervetulleita. Meidän pikku mökin viereiseen mökkiin majoittui poika ja hoitajamme. Olipas hauskaa!


Ensi alkuun jouduimme tosin nököttämään puihin sidottuina, mutta jossakin vaiheessa isäntäväki tajusi, että minä ja Leevi emme mihinkään lähde. Viljaan ei tietenkään voi luottaa, joten Vilja pysyi sidottuna, mutta lähellä.

Tässä kuvassa Leevin makkarankerjuu-ilme.

Järvenrannalla oli kivasti grillipaikka, siinä mökkien edustalla. Ai ai mitä nameja tuoksuja grillistä tulvi kirsuihimme, mutta mepä saimme nahkaluita yms. koirien herkkuja. Ei siis voi valittaa. Kävimme välillä kävelylläkin ympäri leirintäalueen. Oli mielenkiintoista! Näimme yhden koirakaverinkin. No, hän tosin vaikutti aika epäsosiaaliselta, joten pysyimme kaukana.


Pikku poika jaksoi melskata vedessä ja syödä makkaraa naama ketsupissa (NAM!). Hän on todellinen eläinystävä ja minä pidän hänestä kovasti, kuten isännän nappaamasta kuvasta näkyy.

Minulle mastui myös herneet. Nam!

Mökkien piha-alue oli varjoisa ja tuulinen. Minä ja naisväki palelimme. Naiset kääriytyivät peittoihin ja minä kömmin emännän syliin. Hän huomasi tärinäni ja kääräisi minut peiton sisään. Ah, lämmintä!

Yö meni yllättävän mukavasti mökissä. Viljakin oli niin väsynyt kaikesta kokemastaan, että nukkui aamu viiteen, jolloin kohteliaasti herätti emännän ulos. Kävivät pikku kävelyllä. Me Leevin kanssa emme siihen aikaan vielä korvaa lotkauta! Saavuttuaan takaisin sisälle, maistui se uni vielä Viljalle ja emännällekin. Emäntä ja naishoitajamme lähtivät aamulla jonnekin, mutta me jäimmekin mukavaan seuraan ja kävimme pitkällä kävelyllä. Jahka naisväki palasi, alkoikin tavaroiden pakkaaminen autoon. Olimme niin me koirat, kuin ihmisetkin yhtä mieltä, vielä olisi voinut jäädä pidempään.


"Onko pakko lähteä," kysyn, kun isäntäväki pakkasi autoa.

Leevi matkusti toisessa autossa, kunnes tuli pysähdys. Pääsimme ulkoilemaan ja kivaa oli. Sen jälkeen Leevinkin piti tulla meidän mukaan. Päästyämme kotiin, olimme niin väsyjä, että möngimme kotiterassille ja nukahdimme. Tai siis isäntäväki ja Vilja nukahtivat. Kun he olivat sikeässä unessa, minä hiivin naapurin koiralle kertomaan reissusta. Leevi oli mennyt nukkumaan viileään, varjoisaan autoon, jonka ovet olivat auki. Isäntäväki on kehunut, miten ihania matkakoiria olemme, Viljakin. Toivottavasti lähtisimme toistekin mökkeilemään!

Mittasuhteita

Tämä kuva kertoo kaiken. No, nautin siitä, että olen pienin ja siroin. Minusta löytyy kyllä ruutia pistää tuo hömelö kakara kuriin. Koska Vilja on noin kasvanut, isäntäväki vie meidät tänään hoitoon Lissu-kissan luo. Mihin he lähtevät? Ei hajuakaan. Jotenkin siihen liittyy laiva ja lintuja. Laivasta viis, mutta lintuja? Ehkä he voisivat tuoda minulle tuliaisen? Ihan oman linnun, jonka kanssa kehittää juoksutaitojani ja vaistojani. Tekisi hyvää Viljallekin! Vaatisi tuo suuri kuono hyviä hajuja, joita seurata. Äh, kunhan unelmoin... Saa nähdä miten tuo maalaiskoiran tollo selviää kaupungin sykkeessä. Me Leevin kanssa näytetään, kuinka upeasti me osaamme liikkua missä ympäristössä tahansa!

Eiiiiii!!!!!

Se on totta! Jotakin on tapahtumassa! Varmaankin sitten se "matka"! Leevi on aivan varma asiasta ja jaksaa tuijottaa emäntää syyttävän kysyvästi. Meillä on rampannut kummaa väkeä koko viikonlopun. Eilen ihmeteltiin terraarion asukkaita ja tänään kissoja. Niiden riehuhuonekin laitettiin uuteen uskoon. Saivat ihme kiipeilytelineen sinne lisää, vanhat tuolit ruuvattiin päällekäin, joka paikkaan siroteltiin hassulle tuoksuvia leluja, joita kisut kantoivat suussaan äristen. Mukava naapurin poikakin kävi ja lupasi käydä kisujen kanssa leikkimässä. Entäs minä? Vaatekasoja on ilmestynyt olohuoneeseen ja sekä isäntä sekä emäntä hääräävät kovasti. Siis molemmat lähtevät reissuun?! Leevi tuhahti, että tällaista se on olla tämän isäntäparin koirana. Ei näitä matkoja kovin usein ole, mutta aina välillä kuitenkin. Meitä on hemmoteltu luilla. Kynnet leikattiin. Leevi makaa eteisessä ja tuijottaa herkeämättä isäntäparia. Sanoo, että hänen koiranpennun katseensa saa huonon oman tunnon heräämään ihmisissä. Mitäs lähtevät ilman meitä! Lumimyrsky ulkona kuvaa hyvin tunteiden myllerrystä sisimmässäni. Ikkunat peittyvät lumella, kuin sulkeakseen meidät kaikki talon lämpöön. Sopii! Lauma ei saa hajota. Leevi tuojottaa, minä hipsin isäntäväen kintereillä korvat roikkuen.

Lumikuningattaren valtakunta

Isäntäväki on vapailla! Nautin kovasti aamulla käperrellä ja suukotella isäntäparia, jotka unisina piiloutuivat peiton alle. Viimein he heräsivät tähän satumaisuuteen. Emäntä kaappasi pitkän, paksun takin niskaan, kameran kainaloon ja lähti meidän koirien kanssa ihmettelemään uudeksi muuttunutta maisemaa. Minä tutkailin eilisen draaman jälkiä poukamassa, ihastelimme kermalla kuorrutettuja puita, tein lumienkelikoiria ja ihmettelin ikkunaan ilmestynyttä pitsiä. Roxi ei mennyt lähellekään jokea. Leevi nautti lumesta ja syöksähteli lunta, kuin tomusokeria pöllyttäen. Kissaneiditkin käväisivät pihalla ja olivat todella ihmeissään. Loviisa ravisteli hienostuneesti tassujaan, miukaisi paheksuvasti ja pakeni takaisin sisälle.

Isäntäväki on saanut hyvän matkan toivotuksia. Minä vakoilen, nuuhkutan, kurkistelen. Mikä matka? Pahoja enteitä on kyllä näkyvissä. Olohuoneen nurkassa nököttää kaksi matkalaukkua. Mitä ihmettä nyt taas?!