Naapurisopu

Tämä kuva saa varmaankin monet huokailemaan, kuten emäntänikin. Juu, on söpö turre. Viis ulkonäöstä, tämä kaveri on uusi, kiva ystäväni! Naapurimme lapset ovat muuttuneet karvaisiksi ja sehän sopii minulle. Pihalla juoksentelee neljä lajitoveria, mutta kuvan hurmuri, Oliver, on suosikkini ja tuntuu olevan isäntäväenkin. Tässä lähdimme isännän kanssa autolla metsään. Pihalle jäi emäntä vilkuttamaan ja Oliver katsoo haikeana perääni. Kivaa, kun naapurista löytyy sopivan kokoinen koiraystävä, vaikka emännän ihastelu välillä hiukan harmittaakin. Olen silti emännän kainaloinen numero 1, koska pidän asemastani huolen kömpimällä kainaloon.

Nyt se alkaa!

Makkaraa, tiriseviä lihan tuoksuja, kaikki nenän ulottuvilla. Joskus, kun käy tuuri, isäntäväki saattaa antaa meille makkaraa. Harvinasta tosin, mutta joskus kuitenkin. Ah, kesä!

Voisi luulla, että nyt alkaa koirien paras aika maalla. Tavallaan kyllä ja tavallaan ei. Viljasta on paljon iloa ja hyötyä myös Leeville ja minulle, mutta viime aikoina olemme joutuneet kokemaan myös suurta harmia. Vilja rakastaa lapsia. Jotta pennun kohmelo pysyisi omalla pihalla saamme kaikki herkkuja. Ihan kiva sinänsä ja kadehdittavaa rohkeutta Viljalta pitää lapsista. Naapurissamme vain sattuu asumaan liuta eri kokoisia lapsia ja näillä keleillä hekin nauttivat ulkona olosta. Meidän pihat eivät ole aidattuja, eikä naapurien. Vilja ryntääkin ensi töikseen ovesta lasten luo ja pienen keilapallomaisesti vaappuvan Vilja heittää kumoon riemukkaalla tervehdyksellään. Nyt kelien lämmettyä naapurin pihassa asustaa myös lasten lemmikkikani, jota lapset tietenkin suojelevat. Soppa on valmis. Kun lapset ovat ulkona, joudumme me olemaan sisällä. Se on aika usein se ja monta tuntia päivästä. Jotta pääsemme viilettämään ja nauttimaan auringon lämmöstä, se on sitten hihnan jatkona tai autokeikka metsään. Isäntäväki raapii päätään ja pohtii aitaideoita. Meidän pihan kun halkaisee kylän ajotie. Pikaista ratkaisua asiaan koettavat keksiä.

Tässä kuitenkin ensimmäisenä lempikuvani ja jatkona riemukasta riehumista metsäreissulta, isäntäväen lempi järveltä. Vilja osoittaa kyllä käsittämätöntä rohkeutta kaikessa. Me emme Leevin kanssa välitä kastella itseämme. Vedessä on mukava seisoskella nilkkoja myöten, mutta Vilja otti ja pamahti uimaan! Pikku lenkin vain, mutta silti! Ja sen nyt arvaa, että mitä me Leevin kanssa edeltä, sitä Vilja perästä, mutta ei missään nimessä toisin päin!

Eiiiiii!!!!!

Se on totta! Jotakin on tapahtumassa! Varmaankin sitten se "matka"! Leevi on aivan varma asiasta ja jaksaa tuijottaa emäntää syyttävän kysyvästi. Meillä on rampannut kummaa väkeä koko viikonlopun. Eilen ihmeteltiin terraarion asukkaita ja tänään kissoja. Niiden riehuhuonekin laitettiin uuteen uskoon. Saivat ihme kiipeilytelineen sinne lisää, vanhat tuolit ruuvattiin päällekäin, joka paikkaan siroteltiin hassulle tuoksuvia leluja, joita kisut kantoivat suussaan äristen. Mukava naapurin poikakin kävi ja lupasi käydä kisujen kanssa leikkimässä. Entäs minä? Vaatekasoja on ilmestynyt olohuoneeseen ja sekä isäntä sekä emäntä hääräävät kovasti. Siis molemmat lähtevät reissuun?! Leevi tuhahti, että tällaista se on olla tämän isäntäparin koirana. Ei näitä matkoja kovin usein ole, mutta aina välillä kuitenkin. Meitä on hemmoteltu luilla. Kynnet leikattiin. Leevi makaa eteisessä ja tuijottaa herkeämättä isäntäparia. Sanoo, että hänen koiranpennun katseensa saa huonon oman tunnon heräämään ihmisissä. Mitäs lähtevät ilman meitä! Lumimyrsky ulkona kuvaa hyvin tunteiden myllerrystä sisimmässäni. Ikkunat peittyvät lumella, kuin sulkeakseen meidät kaikki talon lämpöön. Sopii! Lauma ei saa hajota. Leevi tuojottaa, minä hipsin isäntäväen kintereillä korvat roikkuen.

Ja valkeus tuli sekä naapuri!

Väistyköön pimeys ja harmaus! Taivaalta tulvii valkeaa, joka valaisee maalaismaisemani! Vaikka tassu uppoaa, ei haittaa! Kura on paljon kurjempaa, kun sievät, valkeat tassuni muuttuvat ruskeiksi. Leevi rakastaa lunta ja viilliintyy täysin! Leevin ensilumitanssi on riehakasta. Liityn kyllä ilolla tanssiin, vaikka en niin sentään lumesta välitäkään. Vaikka maisema hehkuukin, on emännällä vaikea saada töiden jälkeen meistä kuvia. Olen liian musta! Siis minä? Liian musta? Pyh! Emäntä ei vain osaa kuvata! Lunta siis tulvi, isäntäväki saapui ja naapurista marssi huppupäinen hahmo. Naapurin poika tuli iltaa viettämään seuraamme! Uskokaa pois, ilahduin! Poika on nasta pakkaus ja rapsutteli minua oikein kivasti! Hän ei väkisin tunge taputtelemaan, mutta antaa huomiota, kun sitä pyydän. Saa tulla mielellään toistekin! Valkea, koristeellinen huurre puissa ja maassa saisi pysyä. Aika satumainen maa tämä Suomi juuri nyt.