Tämä kuva saa varmaankin monet huokailemaan, kuten emäntänikin. Juu, on söpö turre. Viis ulkonäöstä, tämä kaveri on uusi, kiva ystäväni! Naapurimme lapset ovat muuttuneet karvaisiksi ja sehän sopii minulle. Pihalla juoksentelee neljä lajitoveria, mutta kuvan hurmuri, Oliver, on suosikkini ja tuntuu olevan isäntäväenkin. Tässä lähdimme isännän kanssa autolla metsään. Pihalle jäi emäntä vilkuttamaan ja Oliver katsoo haikeana perääni. Kivaa, kun naapurista löytyy sopivan kokoinen koiraystävä, vaikka emännän ihastelu välillä hiukan harmittaakin. Olen silti emännän kainaloinen numero 1, koska pidän asemastani huolen kömpimällä kainaloon.
2 kommenttia:
Voi mikä söpöliini!!!! Voisi muuttaa meille heti:)))))
Moikka!
Jaahas, justiinsa niin... Odotinkin tällaisia kommentteja. Entäs minä? Eikö kukaan ottaisi minua, jos minulla ei olisi tätä ihanaa kotia? Näin se meni Korfullakin, pienet, pörröiset saivat aina kodin.
Jep, emäntäkin on jo välillä haikaillut nostavansa Viljan aidan yli ja ottamalla Oliverin tilalle. Ei kai naapurit huomaisi eroa? Oliver voisi olla kyllä mukava Leevistä ja minustakin... :-)
No on se Oliver söpö minustakin ja hän taas pitää minun linjakkaista muodoistani. Viljasta ei niin piittaa. Lällällää! :-)
Kiva kuitenkin, kun kommentoit ja tunnelmallista syksyä kuulemani mukaan (emäntä kertoi) ihanassa kodissasi!
Terkuin,
Ella Doukia
Lähetä kommentti