Itsepäisyyspäivän ilot

Riehuttuamme Itsepäisyyspäivän kevyessä lumipeitteessä, josta Vilja erityisesti nautti, me Leevin kanssa otimme lokoisasti ja Vilja jatkoi lumiaiheesta nauttimista kastomalla elokuvaa "Seikkailu Etelänavalla". Siinä riitti lunta ja koiria.

Välillä Vilja tarkasti, että ulkona oli yhä lunta vilkaisemalla ikkunasta ulos.
Kesken elokuvan meihin iski leikkihepuli. Minäkin innostuin vasten tapojani kiskomaan lelua. Päätin, että osaan minäkin olla itsepäinen. Sekös emäntää ilahdutti. VAROITUS: seuraa aikamoinen kuvakavalkadi meistä supersöpöistä leikkimässä.







Välillä Vilja muisti jännittävän elokuvan ja antoi minun riipiä lelua.

Pian kuitenkin yhteisleikki jatkui.

Vaan sitten, riehuttuamme tunnin sohvalla, minä nukahdin ja Vilja otti rennon asennon elokuvan loppuun saattamiseen. Olipa uuvuttavaa olla itsepäinen, mutta hauskaa! Taidanpa ottaa tavaksi.

Kevään mittaan

Kun nyt vauhtiin pääsin, ajattelimme emännän kanssa jatkaa samantien ajan kirimistä umpeen.
Tuolta maisema näytti, kun laumamme palasi taas kasaan. Riemu oli suuri, kun pääsimme tutuille metsäteille juoksentelemaan.


Vähän pikkuisia tassujani uhkasi palella, mutta olin niin onnessani ja aurinko hehkui, etten moisesta piitannut. Vauhdilla menoksi ja niin veri kiertää hännän valkoiseen kärkeen asti!


"Eiköhän pistetä menoksi, Vilja," huikkaisin ja laitoin tassua toisen eteen.


"Ou jeee!" Vilja alkoi kirmata tuttuun tapaansa lennokkaasti.


Kun jano iski, hätä oli lähellä. Ihana lumi!



Osaan minäkin laittaa hippulat vinkumaan!


Ja poseerata tarkkailevasti.


Leevillekin lumi maistui.


Kotona leikki jatkui leluilla, joita Vilja yhä tuhoaa uskomattomalla vauhdilla.


Leevin pääsiäisposeeraus ja kerjäys: "Eikö noita oksia ole tarkoitettukaan meille? Tahtoisin niin nakerrella ja repiä sulkia. Kissatkin pitäisivät niistä!"


Minä olin reippaan askartelijatyttösen apuna ja tukena.


Vappuna Vilja himoitsi ilmapalloja. Pallo, kuin pallo. Itse en niistä pitänyt. Ne olivat huolestuttavia ja arvaamattomia.

Vilja helli emäntää lieventääkseen hänen huoltaan minusta. Hyvin näyttää toimivan...

Tässä lyhykäisyydessään kevätkuulumisia. Seuraavaksi palataan kesään. Ah, miten upea kesä olikaan...

Ja valkeus tuli sekä naapuri!

Väistyköön pimeys ja harmaus! Taivaalta tulvii valkeaa, joka valaisee maalaismaisemani! Vaikka tassu uppoaa, ei haittaa! Kura on paljon kurjempaa, kun sievät, valkeat tassuni muuttuvat ruskeiksi. Leevi rakastaa lunta ja viilliintyy täysin! Leevin ensilumitanssi on riehakasta. Liityn kyllä ilolla tanssiin, vaikka en niin sentään lumesta välitäkään. Vaikka maisema hehkuukin, on emännällä vaikea saada töiden jälkeen meistä kuvia. Olen liian musta! Siis minä? Liian musta? Pyh! Emäntä ei vain osaa kuvata! Lunta siis tulvi, isäntäväki saapui ja naapurista marssi huppupäinen hahmo. Naapurin poika tuli iltaa viettämään seuraamme! Uskokaa pois, ilahduin! Poika on nasta pakkaus ja rapsutteli minua oikein kivasti! Hän ei väkisin tunge taputtelemaan, mutta antaa huomiota, kun sitä pyydän. Saa tulla mielellään toistekin! Valkea, koristeellinen huurre puissa ja maassa saisi pysyä. Aika satumainen maa tämä Suomi juuri nyt.