Leevi rakastaa...

... Metsäretkiä ja poseeraamista.

Minä rakastan...

... Metsäretkiä, marjojen poimintaa ja juoksemista.

Ylpeä Vilja (ja syystäkin!)

Sain Viljalta luvan hehkuttaa julkisesti: Vilja on sisäsiisti!!!!!!

"Kerropas, Vilja, miten tämä nyt vihdoin tapahtui."

"No, yksi päivä lirkkasin tuohon keittiön lattialle ja emäntä sattui olemaan siinä vieressä. Yleensähän isäntäväki on vain kurtistellut otsaansa ja siivonnut pisun pois, mutta nyt emäntä näytti lättäkköä ja sanoi "hyi". Ja sanoi muuten painokkaasti. Silloin jotenkin tajusin, että ai, sisälle pissiminen ei olekaan hyvä juttu. Siis sen takia isäntäväki on aina ulkona niin kovasti kehunut ja antanut namipaloja, mutta sisällä ei. Koska olen kuitenkin ihan älykäs tyttö, tartuin vinkkiin. Siitä lähtien olen mennyt ovelle, kun hätä iskee ja pääsen ulos. Todella helppoa!"

"Kiitos Vilja! Helpotus on suunnaton koko talon väelle ja isäntäväki jaksaa ihmetellä miten pienestä se on ollut kiinni. Onnea siis Vilja kovasti! Olet saavuttanut Suuren Etapin pennusta koiraksi kasvamisen tiellä!"

Emäntä pyysi tähän lisäämään vielä, että koirankasvatuskirjoista huolimatta, jokainen koira on yksilönsä ja kehittyy omaan tahtiin sekä vaatii omanlaisensa kasvatuksen. Kirjoista saa hyviä vinkkejä ja ideoita, mutta orjallisesti niitä ei pidä noudattaa. Omaa koiraansa tulee kuunnella ja maalaisjärjen käyttö on enemmän kuin toivottavaa.

Meren äärellä

Olipa kerran kaunis, aurinkoinen syyskuun lauantai. Auton ovi aukesi kutsuvasti ja antauduimme sen mahdollisuuksille. Auto halkoi maisemia, milloin kovin autoista ja vauhdikasta tietä, milloin pienempää ja puiden reunustamaa, kapeampaa tietä. Etapissa autoon nousi Katja! Sepä oli iloinen yllätys! Auto kaarsi samoja teitä paluusuuntaan, mutta viimein erosi tutusta tiestä. Minne nyt, me koirat pohdimme. Jälleen tuttuun hoitopaikkaamme! Sieltä pakkautui hoitajamme ja pikku poika omaan autoonsa, me kävimme pissillä ja jälleen matka jatkui. Nyt tosin aivan eri teitä. Välillä ylitimme veden korkean sillan kautta.


Pitkähkön, metsäisen ja hiukan vetisenkin matkan jälkeen pääsimme autosta ulos ja minne se oli meidät vienytkään! Pienen metsäpolun jälkeen aukesi mahtava maisema! Meri velloi ja hehkui, etäällä lipuivat tummat pilvet ja kaukana satoi, mutta ei täällä! Meidät laskettiin vapaiksi ja kyllä nautimmekin! Loikimme kivikoissa, nuuhkimme uusia tuoksuja ja luimme niiden viestejä.



Minä tervehdin pikku ystävääni yhtä sydämellisesti, kuin hän minua. Hän tosin paijasi, ei nuollut. Tuo makkaran näköinen asia kuvassa on minun kieleni.


Pian grillikodasta alkoi leijua hurmaava tuoksu ja me koirat majoituimme vahtimaan tilannetta. Samalla alkoi vierasta väkeäkin pyöriä kivikoissa ja meidät laitettiin varmuuden vuoksi kiinni. Meille tarjoiltiin erittäin herkullista rustoluuta ja tuttuja kuivanapuloita. Viljakin oli niin ilahtunut tarjoilusta, ettei piitannut vieraista tuon taivaallista. Olimme kerrassaan mallikkaasti! Vieraat hakeutuivat grillaamaan muualle.

Leevi nautti kovasti Katjan seurasta.


Vettäkin oli tarjolla sadevesilammikoissa.


Sää suosi, seura helli ja ravinto maittoi. Kyllä retkeily on ihanaa! Uni maittoi illalla, mutta yöllä alkoikin rusto pyörittää mahaa ja emäntä sai kovasti tekemistä, kun juoksutti Viljaa ulos ja siivosi haisevia vahinkoja. Kuralla oli maha meillä Leevinkin kanssa ja sitä kesti seuraavan päivän, aamusta iltaan. Kaikella on hintansa, myös kauniilla päivällä meren äärellä...


P.S. Hyvät, mahdolliset lukijat. Jaksakaa vielä lukea edellinen kirjoitukseni ja minä anelen, jotta osallistuisitte vetoomukseen. Se merkitsee minulle kovin paljon ja on niin pieni vaiva.

Apua! Auttakaa!

Kuulimme kamalia uutisia ja rukoilemme nyt kaikkia kielitaitoisia eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneita, suuri sydämisiä ihmisiä auttamaan!

Korfun saarella, siis sillä minun saarellani, on oikeuden eteen joutumassa hyvä ihminen, joka auttaa kaltaisiani koiria. Kreikkalaiset näyttävät jälleen todelliset karvansa syyttämällä perättömästi hyväntekijää koirien tehtailusta ja rahallisen hyödyn tavoittelusta (taas tätä samaa!). Kaikki rahat, jotka kaltaisistani koirista nämä hyväntekijät saavat, menevät todellakin kohtalotovereideni huolehtimiseen. Sen saattoi emäntäkin omin silmin nähdä minua hakiessaan. Minun rakas Louisanikin on luovuttanut kotinsa koirille ja kissoille antaen kodinomaisen uuden alun uhraten huonekalunsa innokkaille hampaille ja kynsille, uhraten hermonsa monenmoista kokeneiden eläinten luottamuksen palauttamiseksi, uhraten puutarhansa innokkaille kaivelijoille ja ulostajille ja näkisittepä ne lattiat! Kaapit ja nurkat tursuavat kauniiden koriste-esineiden sijaan eläintenruokia, ruoka- ja vesiastioita, leluja, hihnoja, kaulapantoja. Esillä olevat valokuvat ovat meistä onnekkaista kodin löytäneistä. Kaikki tuo meidän onnettomien eläinten tähden. Kaikki tämä kreikkalaisten epäinhimillisyyden tähden (aina on poikkeuksia joukossa, en tuomitse kaikkia, mutta yleisasenne siellä on karmiva).

Joten olkaa niin kilttejä ja laittakaa nimenne adressiin, jonne löytyy linkit tämän uutisen kautta:
http://www.corfuanimalwelfare.com/news.html

Kiitos kaikille jo etukäteen vaivannäöstä!

Naapurisopu

Tämä kuva saa varmaankin monet huokailemaan, kuten emäntänikin. Juu, on söpö turre. Viis ulkonäöstä, tämä kaveri on uusi, kiva ystäväni! Naapurimme lapset ovat muuttuneet karvaisiksi ja sehän sopii minulle. Pihalla juoksentelee neljä lajitoveria, mutta kuvan hurmuri, Oliver, on suosikkini ja tuntuu olevan isäntäväenkin. Tässä lähdimme isännän kanssa autolla metsään. Pihalle jäi emäntä vilkuttamaan ja Oliver katsoo haikeana perääni. Kivaa, kun naapurista löytyy sopivan kokoinen koiraystävä, vaikka emännän ihastelu välillä hiukan harmittaakin. Olen silti emännän kainaloinen numero 1, koska pidän asemastani huolen kömpimällä kainaloon.

Haaveita koiranpennusta?

Harkitse vielä! Kyllä meitä kaikkia jo alkaa pänniä, kun ei Viljasta ole sisäsiistiksi. Ei sitten millään! Minun söpöiset pikku tassuni eivät tarkan nenän ansiosta hupsahda niin herkästi Viljan jättämiin lammikoihin, mutta ihmisparat! Heillä nenä on niin etäällä maasta ja tietystä suunnasta lammikoita ei välttämättä näe. Niin isäntäväen jalat saavat ikävän puoleisen kasteen. Tässä laitettu papereita imemään pahimmat, jotta isäntäväki pääsee luuttuamaan. Meillä onkin lattian pesu joka päivä! Niin, että jos se koiranpentu houkuttaa, me voimme lainata Viljaa. Ehkä sitten aikuiset, kodittomat koirat alkavat vaikuttamaan erittäin varteen otettavilta! ;-)