Meren äärellä

Olipa kerran kaunis, aurinkoinen syyskuun lauantai. Auton ovi aukesi kutsuvasti ja antauduimme sen mahdollisuuksille. Auto halkoi maisemia, milloin kovin autoista ja vauhdikasta tietä, milloin pienempää ja puiden reunustamaa, kapeampaa tietä. Etapissa autoon nousi Katja! Sepä oli iloinen yllätys! Auto kaarsi samoja teitä paluusuuntaan, mutta viimein erosi tutusta tiestä. Minne nyt, me koirat pohdimme. Jälleen tuttuun hoitopaikkaamme! Sieltä pakkautui hoitajamme ja pikku poika omaan autoonsa, me kävimme pissillä ja jälleen matka jatkui. Nyt tosin aivan eri teitä. Välillä ylitimme veden korkean sillan kautta.


Pitkähkön, metsäisen ja hiukan vetisenkin matkan jälkeen pääsimme autosta ulos ja minne se oli meidät vienytkään! Pienen metsäpolun jälkeen aukesi mahtava maisema! Meri velloi ja hehkui, etäällä lipuivat tummat pilvet ja kaukana satoi, mutta ei täällä! Meidät laskettiin vapaiksi ja kyllä nautimmekin! Loikimme kivikoissa, nuuhkimme uusia tuoksuja ja luimme niiden viestejä.



Minä tervehdin pikku ystävääni yhtä sydämellisesti, kuin hän minua. Hän tosin paijasi, ei nuollut. Tuo makkaran näköinen asia kuvassa on minun kieleni.


Pian grillikodasta alkoi leijua hurmaava tuoksu ja me koirat majoituimme vahtimaan tilannetta. Samalla alkoi vierasta väkeäkin pyöriä kivikoissa ja meidät laitettiin varmuuden vuoksi kiinni. Meille tarjoiltiin erittäin herkullista rustoluuta ja tuttuja kuivanapuloita. Viljakin oli niin ilahtunut tarjoilusta, ettei piitannut vieraista tuon taivaallista. Olimme kerrassaan mallikkaasti! Vieraat hakeutuivat grillaamaan muualle.

Leevi nautti kovasti Katjan seurasta.


Vettäkin oli tarjolla sadevesilammikoissa.


Sää suosi, seura helli ja ravinto maittoi. Kyllä retkeily on ihanaa! Uni maittoi illalla, mutta yöllä alkoikin rusto pyörittää mahaa ja emäntä sai kovasti tekemistä, kun juoksutti Viljaa ulos ja siivosi haisevia vahinkoja. Kuralla oli maha meillä Leevinkin kanssa ja sitä kesti seuraavan päivän, aamusta iltaan. Kaikella on hintansa, myös kauniilla päivällä meren äärellä...


P.S. Hyvät, mahdolliset lukijat. Jaksakaa vielä lukea edellinen kirjoitukseni ja minä anelen, jotta osallistuisitte vetoomukseen. Se merkitsee minulle kovin paljon ja on niin pieni vaiva.

Uusvanha tuttavuus

Eräs päivä emännän mukana tuli meille tyttö, nuori nainen. Iloinen ja mukava. Leevi ilahtui suunnattomasti. Hän tunsi tytön vuosien takaa! Tyttö, Katja, oli yhtä ilahtunut Leevin näkemisestä ja he viettivätkin mukavia hetkiä sylikkäin. Minäkin pidin heti Katjasta. Hän silitteli minuakin niin mukavasti, että! Mutta arvatkaas kuka suorastaan repesi uudesta tuttavuudesta? No Vilja tietenkin. Vilja oli niin riehakas, että jonkin aikaa näytti jo siltä, ettei tästä jutusta tule mitään! Katja juoksi nauraen pakoon täysin villiintynyttä pentua, joka koetti hyppiä, purra ja pussata häntä villisti piiskaten. Katja melkein pamahti iguaani Dalin terraarioon lasin läpi, kun Vilja häntä niin ahdisteli! Viimein tilanne rauhottui ja Viljasta tulikin, ihme kyllä, Katjan suosikki! Käsittämätöntä, etteivät ihmiset tunnu arvostavan minun nöyrää ja kunnioittavaa lähestymistapaa, paitsi oma isäntäväkeni.


Kun isäntä saapui paikalle, pakkauduimme kaikki autoon ja lähdimme metsään. Minä tietysti napotin keskellä, jotta näin maisemat ja ajosuunnan.


Vilja vouhkasi menemään sydämensä kyllyydestä!


Marjat maistuivat muillekin, kuin meille koirille. Niitä kävimme seuraavana aamunakin poimimassa porukalla ja emäntä väsäsi Katjan kanssa herkullisen tuoksuisen piirakan. Me saimme tyytyä kuolaamiseen.


Tässä me nätit tytöt ollaan ja ihmetellään muiden touhuja.



Minäkin sain nauttia Katjan läheisyydestä ja ystävällisyydestä.


Kolmas, joka sekosi Katjan tapaamisesta, oli Loviisa Maununtytär!Meidän pikku diiva ja kerrassan epäluuloinen kissaneiti muisti Katjan! Katti loikkasi kovaa kehräten tytön luo ja vaihtoi kuulumisia silmiään siristellen, kovasti kuristen ja puskien. Hellä tervetulotoivotus ja ilahtunut jälleen näkeminen! Muut kissat eivät ole tavanneet Katjaa aiemmin.


Ja pitihän meidän tietysti yrittää kerjätä, kun ei isäntäväeltä irtoa makupaloja. Ei onnistuttu nytkään, vaikka parastamme pistettiin. Turhauttavaa! Katja oli meillä yötäkin. Vilja olisi kovasti tahtonut viettää railakkaan leikkiyön tytön kanssa, mutta isäntäväki esti sen. Aamulla Katja sai erittäin iloisen pusuherätyksen, Viljalta.

Oli kiva tutustua sinuun Katja! Leevi ja Loviisa iloitsevat jälleennäkemisestäsi. Meidän kaikkien, myös ihmisten puolesta, tervetuloa uudestaan!