Isäntäväki on vapailla! Nautin kovasti aamulla käperrellä ja suukotella isäntäparia, jotka unisina piiloutuivat peiton alle. Viimein he heräsivät tähän satumaisuuteen. Emäntä kaappasi pitkän, paksun takin niskaan, kameran kainaloon ja lähti meidän koirien kanssa ihmettelemään uudeksi muuttunutta maisemaa. Minä tutkailin eilisen draaman jälkiä poukamassa, ihastelimme kermalla kuorrutettuja puita, tein lumienkelikoiria ja ihmettelin ikkunaan ilmestynyttä pitsiä. Roxi ei mennyt lähellekään jokea. Leevi nautti lumesta ja syöksähteli lunta, kuin tomusokeria pöllyttäen. Kissaneiditkin käväisivät pihalla ja olivat todella ihmeissään. Loviisa ravisteli hienostuneesti tassujaan, miukaisi paheksuvasti ja pakeni takaisin sisälle.
Isäntäväki on saanut hyvän matkan toivotuksia. Minä vakoilen, nuuhkutan, kurkistelen. Mikä matka? Pahoja enteitä on kyllä näkyvissä. Olohuoneen nurkassa nököttää kaksi matkalaukkua. Mitä ihmettä nyt taas?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti