perjantai 21. marraskuuta 2008

Roxin epäonni = Ellan onni


Rakastan tätä pimeyttä! Isäntäväki muuttuu aika sokeaksi ulkona haparoidessaan taskulampun ohuen kiilan varassa. Voin kadota, kuin pyllykaasu saharaan, siis naapurin koiria jututtamaan. Niin tein taas tänään, myönnän. On vain liian houkuttelevaa häippäistä. Kun vihdoin hipsin anteeksi pyytelevänä takaisin, oli muu lauma sekasorron vallassa. Roxi oli pörröinen ja riehakas. Leevi pohdiskeleva ja kulki Roxin perässä pehmolelu suussaan. Emäntäkin kulki Roxin perässä ja isännän kanssa he huokailivat ja katselivat toisiaan lempeästi. Taisi emäntä tirauttaa kyyneleitäkin. Olin aivan pihalla! Kiipesin lähes emännän naamalle saadakseni selvyyttä tilanteeseen.
Viimein Leevi sai kuononsa auki. Kun minä olin kadonnut emännän valokiilasta, oli hän etsiskellyt minua ja nähnyt, kuinka Roxin höppänä juoksi ohuella jäällä joella. Roxilla on tapana käydä juomassa joesta aina ulos mennessään. Leevin ja emännän kauhuksi jää petti ja Roxi tippui avantoon. Emäntä kipaisi juoksuun ja huusi isäntää apuun. Leevi oli lamaantunut järkytyksestä. Viimein isäntä kuuli avunhuudot ja juoksi paikalle. Roxi oli tippunut pitkälle rannasta ja sen voimat alkoivat hiipua. Viimein isäntä nakkasi takin emännälle ja syöksyi jäälle, joka petti heti. Jää oli niin paksua, että nyrkeillään ja käsivarsillaan hän joutui raivaamaan tietä heikkenevän Roxin luokse. Isäntä itse meinasi joutua uppeluksiin, kun joki olikin yllättävän syvä. Isäntä sai Roxista juuri kiinni, kun koira vajosi pinnan alle. Emäntä ja Leevi katsoivat tilannetta kauhuissaan rannalta. Emäntä osoitti valoa ja tarpoi märkää paria vastaan auttaen Roxin rannalle. Niin jäi isännän lempikengät joen syvyyksiin ja litimärkä sankari juoksi kiireen vilkkaa kotiin Leevi kintereillään. Emäntä kaappasi sekavan ja tärisevän Roxin kainaloonsa ja kiiruhti perässä. Jahka Roxi oli kuivattu ensin pyyhkeellä ja vielä hiustenkuivaimella, koira oli kuin uudestisyntynyt! Leevi oli ikionnellinen, ettei menettänyt rakasta ystäväänsä. Isäntä ja emäntä helpottuneita, että saivat Roxin vedestä. Minä olin helpottunut, ettei katoamiseeni ollut ehditty kiinnittää enempää huomiota.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hui kauhia millasia seikkailuja siellä Juustolassa on!! Varo vaan Ella heikkoja jäitä.
Emännälle ja isännälle oikein hyvää reissua ja antoisia tutkimusretkiä ;).
Terkuin, Heidi ja Pojat

Ella Doukia kirjoitti...

Heippa Heidi ja pojat!

Aika seikkailua minun elämä tosiaan onkin! Olen varovainen jäiden kanssa ja niin on nyt Roxikin. Ei mennyt aamulla lähellekään jokea!

Mutta mikä reissu ja tutkimusretki?! Nyt kyllä vaadin selityksiä isäntäväeltä! Meille ei ole kerrottu mitään!!!

Hurmaavaa päivän jatkoa satumaisessa säässä!

Ella D