Huh huh! Tapasin hirven! Onneksi aika etäältä. Kävelimme emännän kanssa hämärtyvästä metsästä pellon laitaan, kun emäntä pysähtyi katse terästäytyen pellolle. Minä hortoilin hiekka tiellä omiani, kunnes haistoin, vaistosin. Hipsaisin emännän jalkoihin. Siellä se oli, pellolla, suuri, tumma möntti. Pientä liikettä. Olin aivan haukkana! Korvanikin olivat niin pystyssä, kuin mahdollista. Yllättäen tuo valtaisa möntti kääntyi ja lähti hitaasti, mutta todella ylväästi astelemaan märällä pellolla. Koko luonto tuntui hiljentyneen kuuntelemaan otuksen askeleita. Emäntäkin oli aivan hievahtamatta. Hän kuiski minulle, että olen hieno tyttö ja tumma möntti pelolla on "hirvi". Hirvi pysähtyi ja katseli meitä. Viimein se jatkoi matkaansa ja saavuttaessaan metsän laidan, hirvi lähti jolkottamaan ja päästi pelottavan äänen. Myönnän; paniikki iski! Juoksin minkä kintuista pääsi vastakkaiseen suuntaan. Emäntä vain seisoi paikoillaan. Kuulin miten tuo valtaisa hirvi ryski ryteikössä ja mylvähteli. Ensi kokemukseni noin valtaisan villieläimen kanssa! Valitettavaa, ettei tapahtumasta ole kuvaa todisteeksi, siis siitä rohkeasta vaiheestani tietenkin. Tässä kuvassa minulla on aika sopiva ilme, siksi valitsin sen tähän aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti