Oi voi! Blogini kuvat eivät nyt minua miellytä, mutta minkäs teet. Emäntä on tiukkana. Aiheesta olen tosin rinta rottingilla. Minä todellakin edistyn huikeaa vauhtia kääpiöiden kanssa! Jos tarkaan katsoo tuota sohva kuvaa niin minä, Ella Doukia, makaan kääpiön jaloissa sohvalla!
Olipa yllättävä ja rankka päivä. Ilahduin kovin, kun lähdettiin autoajelulle. Emäntä horisi jostakin lapsesta, en oikein kuunnellut. Roxi ei mitään kuulekaan, mutta Leevi aina valppaana kuunteli ja koetti minuakin varoitella. Saavuimme tutulle pihalle, koiranpentujen luo. Uusi, iso aitaus oli valmis. Ihastelin sitä muiden mukana ja kääpiökin keikkui matkassa. Tilanteen vakavuus selvisi, kun olimme lähdössä. Emäntä auttoi "lapsen" autoon! Kyllä olin hievahtamatta takapenkillä ja mietin mitä tämä nyt on. Ja siitä se alkoi. Lapsi juosta temusi joka paikaan perässä ja kikatti. Pellolla ihmettelimme yhdessä myyrien koloja ja näytettiin koiranpoikien kanssa mallia miten vesilammikosta juodaan. En ymmärrä miksi ihmiset eivät hyödynnä sadevettä luonnon astioista! Leikkipuisto, pieni ja rauhallinen onneksi, oli aika nöyryyttävä kokemus. Meidät sidottiin kiinni pylvääseen! Koetin purra hihnaa poikki ja auttaa kavereitanikin, mutta emäntä huomasi touhuni. Kotona tuo lapsi onneksi nukahti. Niin muuten nukuttiin me koiratkin!
Ilta meni jo kivasti ja köllöteltiin lapsen kanssa sohvalla. Nätisit hän silitti meitä vuorotellen. Minäkin oli ihan rentona. Isäntäkin tuli kotiin, mutta kuka pääsikään kainaloon katsomaan lasten ohjelmia? Just, tietysti se ipana! Viimein hyppäsimme autoon ja veimme kääpiön omaan kotiinsa. Roxi oli niin väsynyt, että jäi kotiin nukkumaan. Minun mielestä emäntä olisi voinut paremminkin vapaapäivänsä viettää, mutta minultahan ei kukaan kysy. Huoh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti