En tiedä ollakko otettu vai haukkua. Kehut itsessään ovat mieltä ylentävät. Emäntä sanoo, että olen mustavalkoisuudessani ja linjakkuudessani perin graafinen ja inspiroiva. Mutta mennä nyt vääntämään joulun punainen pehmo-Ella! Emäntä pitää käsitöistä, mutta on aika lyhyt jännitteinen eikä kovin taitava. Värin hän valitsi luonteeni mukaan. Olen kuulemma niin iloinen ja minun aamutanssini muistuttaa flamencotanssijan antaumusta ja kiivautta! Leevi kiusasi minua nähdessään tuon kalpean jäljitelmän minusta
"Kumpi nyt on kumpi, vaikea erottaa. Punainen luonteesi hohtaa mustan turkkisi läpi!"
"Älä viitsi Leevi! Tämä ei ole leikin asia. Suolestan tuon pehmokoiran heti ensimmäisen tilaisuuden tultua," suputin Leeville emännän häärätessä kameransa kanssa.
Emäntä on naurettavan onnellinen aikaansaannoksestaan. Hänestä se onnistui paremmin, kuin oli olettanut. Hänellä on lappusia joka kirjan ym. välissä, joissa hänellä on erilaisia suunnitelmia miten taltioida minut eri materiaaleilla yms. Isäntä vielä kannustaa! Olen emännän pikku muusa. Ymmärtänette siis ongelmani? Tahdoin olla rakastettu, mutta rajansa kaikella...
3 kommenttia:
Kauniisti kirjoitat kauniista koirasta, kivoja kuvia!
Heippa sinä tuntematon! Kiitos palautteestasi! Koetan olla vaatimaton koira, mutta vaikeaa se on, kun sulavaa ulkonäköäni alati kehutaan! Ennen kaikkea on huippua saada kommentteja; joku siis lukee blogiani! Emäntänikin ilahtui!
Oi, onpas emäntäsi tehnyt ihanan pehmo-Ellan <3 Olisit nyt vain otettu siitä!!
Lähetä kommentti