En tiennytkään, että kirpuilla on oma tori! Enkä voi ymmärtää, kuinka niin pienet höttiäiset pystyvät pitämään ihmisille mitoitettua toimintaa, saatikka kommunikoimaan ihmisten kanssa ja jopa käymään kauppaa. Luulisi, että moinen toiminta onnistuisi paremmin meiltä ihmisten parhailta ystäviltä, mutta vielä mitä! Kirput! Kyllä maailma on kumma paikka. No, joka tapauksessa torista on iloa meillekin.
Emäntä on innokas torikoluaja ja on tehnyt hienoja löytöjä! Olemme saaneet mm. leluja, mutta viimeaikaisimmat löydöt ovat tuoneet erityisen paljon iloa! Leevi sai oman sohvan, josta herra onkin reteä. Nyt on kuulemma vihdoin hänen arvolleen ja aristokraatillisille piirteilleen sopiva lepopaikka. Leevistä sohva tulisi asettaa autoonkin, jotta hän voisi matkustaa meitä muita korkeammalla, kuten hänen arvolleen sopisi. Mille "arvolleen"? Kysynpähän vaan, koska minusta me olemme tasapuolisen arvokkaita isäntäväellemme. Itse asiassa minähän tässä olen se arvokkain; minut on haettu kaukaa, minun kunniakseni pidettiin juhlat aristokraattisessa asunnossa hienossa seurassa ja minulla on oma blogi! Leevi voisi pitää sievän kuononsa soukemmalla!
Noh, takaisin kirppujen kauppatavaraan! Leevi siis kaappasi sohvan, mutta minäpä kaappasin emännän kainalon ja uuden torkkupeiton! Kummasti se Leevikin sieltä ylhäiseltä sohvaltaan kömpii emännän ja minun seuraan sohvalle uuden peiton lämpöön. Isäntäväki itse jaksaa ihastella uutta valonlähdettään keittiössä. En ymmärrä mistä kirput saavat kaiken tavaran. Minua ensi alkuun huolestutti, ettei torilta tule kirppuja mukana, mutta Leevi ja Roxi vakuuttivat, etteivät kirput voi pilata yrityksensä imagoa. Niinpä palaan peiton lämpöön. Leppoisaa talvipäivän jatkoa! Krooh pyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti