...Minut nostettiin jonkun syliin kuhisevalla lentokentällä Korfun vehreällä saarella. Kyllä, vuosi on hujahtanut siitä, kun emäntä saapui saarelle! Emäntä on ilokseni flunssassa ja isännällä on vapaata, joten olen saanut nauttia kokonaisesta laumasta tänä merkittävänä päivänä! Louisa, jonka hoivissa asuin saarella, on lähettänyt kaikki kuvansa minusta emännälle. Niitä ei olekaan ihan vähän...
Tasan vuosi sitten minut ajettiin lentokentälle. Kaulapantaani kytkettiin sininen hihna, joka oli huolella valittu. Hihnaan oli kiinnitetty sekä Kreikan, että Suomen liput. Ylimmässä kuvassa makaan emännän kuvattavana lempituolissani Louisan luona ja Kreikan, ah, niin lämmin aurinko paistaa. Milloinkohan täällä alkaa luonto viheriöimään ja aurinko lämmittämään? Tänäänkin sain juosta viuhottaa pellon pientareita, jotta sain vereni kiertämään! Ei, en karannut. Ihan luvan kanssa juoksentelin.
Toisessa kuvassa olemme emännän kanssa tutustumassa toisiimme ja muistinhan minä, kun alku jännityksestä selvisin. Miten olisin voinut unohtaa nuo hullunkuuloista kieltä puhuvat turistit, jotka tarjoilivat minulle nakkeja! Eipä enää ole nakkeja näkynyt. Aina vain koiran ruokaa lautasella... Juhla on vaihtunut arkeen. En silti valita. Tiedän miten paljon kurjemmin asiat voisivat olla. Nyt kömmin takaisin emännän kainaloon. Sairasta vaan, sairasta pitkään! Minä lämmitän ja hoivaan. Jos vaikka kiitokseksi saisin joskus taas niitä nakkeja... Hups! Kuola valuu näppäimistölle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti