Tähdet, tähdet

Meistä oli niin hauskaa Viljan kanssa nähdä itsemme elävinä tietokoneen ruudulla, että järjestimme tällaisen pienen leikkihetken tänään kuvattavaksi. Kuten jo viimeksi mainitsin, emännälle harjoitus tekee terää. Olemme nyt vähän niin kuin koiramaailman staroja. ;-)

"Älä nyt ylpisty Ella hupsunen. Monia muitakin koiria on kuvattu ja videot on nähtävillä netissä, aivan kuten sinunkin videosi." Emäntä on oikea ilonpilaaja! Siitä huolimatta Juustolan tyttöstarat toivottavat hauskaa keksipäivää!

Rambon toive

Minun juttujani seuraa koira nimeltään Rambo. Hän haikaili nähdä minusta elävämpää kuvaa, joten tässä sitä nyt olisi. Suokaa anteeksi surkea kuvaus. Elävän kuvan kuvaaminen ei suju emännältä lähimainkaan niin hyvin, kuin hetkien tallentaminen yksittäisiksi kuviksi. Annan anteeksi tämän pläjäyksen laadun. Näkeehän siitä kuitenkin oleisimman eli minut! Vähän liikaa kamera oli seurannut Viljaa, mutta toisaalta pennun häsläys on hupaisaa, eikä mikään ylpeilyn aihe... Uskon, että harjoitus tekee mestarin ja joku päivä emäntä osaa kuvata laadukkaampaa kuvaa ja pysyy paremmin perässämme.

Tämä videon pätkä on kuvattu tänään mystiseksi muuttuneessa maisemassamme emännän postinhaku reissulta. Toivottavasti Rambo pidät! Eläväiset terkut kaikille koiraystävilleni sekä muuten vain koiranmielisille!

Kuinkas sitten kävikään...

Leevi-rukka! Sohvan oikeutettu yksinvaltias menetti tänään paikkansa. Viljan töppö jalat ovat kasvaneet ja vahvistuneet kohisten ja nyt se kipuaa jo komeasti pikkusohvalle.

" Ella auta! Kohta Viljaa ei pääse pakoon mihinkään," parkaisi Leevi, kun näki neidin nukkumassa sohvallaan. Ja minkäs minä tuolle riiviölle mahdan?

Lauma koossa

Mikä ihana päivä! Isäntäväki on ollut kotona! Aamusella vain kävivät jossakin, mutta muuten ovatkin viettäneet päivää kanssamme. Aamun aloitimme hemmottelemalla isäntäväkeä suukoin ja Vilja järjesti koiramaisen korvien hieronnan ja -akupunktion kumpaisellekin. Isännän parran Vilja pitää myös ojennuksessa, kumman hellästi tosin.

Riehuimme pitkin pihoja moneen otteeseen ja tässä iltasella kävimme hehkumassa pihalla asuissamme. Nyt onkin iltavillin aika! Jos mattoja olisi lattioilla, ne saisivat kyytiä.

Riemukasta iltaa!

Me riiviöt

Emäntä kuvaili jotakin rehuja keittiön pöydällä, kun me tytöt leikkitapeltiin keittiön sohvalla. Eikös olla rajuja? Täytyy myöntää, että kyllä se Vilja osaa!

"Sinä olet esikuvani Ella," mutisi pikku Vilja unen rajamailla.

Wau! Kyllä olen rinta rottingilla, kun tuo pieni pallero ihailee minua estoitta ja kirmaa perässäni. Voi mitä kaikkea voinkaan Viljalle opettaa!

"Hei Ella! Mehän voimme syyttää Viljaa kaikesta pahanteosta," huikkasi Leevi tuossa ohi mennen.

"Älkää yrittäkö. Kyllä me teidän jekut jo tiedetään," vinkkaisi tarkkakuuloinen emäntä.

Luulo ei ole tiedon väärti... Vanhakin koira, saatikka nuori, oppii uusia temppuja. Pitäkää vain varanne ihmispolot!

Blogin viljaileva tähti

Koska olen reilu, kiltti ja ihana ja rakastan Viljaa, päätin antaa hänen kertoa itsestään avustuksellani blogissani.

"Moi! Olen Vilja. Minun tassut on jo nyt isommat kuin Ellan, joten joku päivä olen varmaankin Ellaa suurempi. Minussa yhdistyy 3 rotua. Iloinen emoni, Papu, on sekoitus sileäkarvaista noutajaa ja lapinkoiraa, isäni, Sisu, on Grand Basset Griffon Vendeen (Ella auttoi netistä etsimään oikeinkirjoituksen). Nämä naapurukset antoivat esteistä huolimatta rakkaudelleen vallan ja meitä hedelmiä syntyi 5. Olemme kaikki hurmaavia palleroita ja aiomme levittää perintönä iloa, suukkoja, kujeita ja hyvää mieltä ympärillemme. Täällä uudessa kodissani tykkään eniten Ellasta."

"Voi kiitos Vilja! Sinäkin olet ihkun ihana!"

" Eipä kestä! Eilen tosin tapasin jotenkin emoani muistuttavan koiran, josta tykkäsin hurjasti. Hän osasi leikkiä kivasti ja hoivasi minua hellästi kirputtaen ja turkkiani nuollen. Vähän tuli emoani ikävä... No joo... Ellan kanssa meillä on tosi kivaa! Leikitään paljon ja nukutaankin vierekkäin. Emäntä ja isäntä täällä Juustolassa on reiluja, kun nostavat minut sohvalle ja sängylle. Leevikin on alkanut hyväksyä minut, mutta napakasti murahtaa, jos hampaani uppoavat liian syvälle häntään. Roxi on hassu! Yritän kovasti haastaa pappaa leikkiin, mutta ei hän innostu. Kipittää vain minua pakoon. Ei väkisin! Ella on aina valmis leikkiin."

" Niin olenkin! Leikki pitää mielen virkeänä ja kropan kunnossa."

"Kisut on kivoja, mutta heitä olen tavannut vasta varovasti ja yleensä emäntä on ottanut kisut meidän kaveriksi ulos. Rosvo-Roope tuli heti moikkaamaan. Ronja Ryövärintytär ja Uuna Kuunsäde nuuhkivat minun pennun tuoksua ihmeissään. Kaunis Katariina ja Loviisa Maununtytär ovat närkästyneitä. En ole vielä onnistunut heitä hurmaamaan.

Meillä kävi naapurin poika kylässä sunnuntaina. Kiva kaveri! Nukuin pojan vieressä piiitkään! Olen ollut autoilemassa, kaupassa, kylässä ja vaikka mitä! Tykkään purra varpaita, leluja, huonekaluja, mitä eteen sattuu. Pissin ja kakin sisälle ja ulos. Riippuu miten nopeita isäntäväki on. Hassu, lyhyt sana "ei" on jo ymmärräyksessäni. Silloin pitää päästää varpaasta irti."

" Vilja hei! Leikitään välillä. Sinulta tuota juttua tulisi vaikka kuinka paljon. Ja tuota... Kröhöm. Tämä on kuitenkin minun blogini." Pakko vähän muistuttaa, että minä olen tämän blogin päätähti.

"Joo! Leikitään! Ota, Ella, kiinni jos saat! Ai niin! Arvaatkaa vain olenko hurmannut isäntäväen? Jep, tietty! Heippa!"

Viljankukkia

Oli voimakkaiden varjojen ja kuurankukkien päivä. Leevi tiesi, että jotakin oli tapahtumassa. Ulkona oli niin kireä sää, ettei meistä kukaan tarjennut kauan ulkona kökkiä. Niinpä vain odotimme väistämätöntä. Leevi yritti viimeiseen asti perua tapahtuvaa, mutta isäntäväki käsitti Leevin väärin. Makuuhuoneessa oli muovikassillinen koiranleluja, ruokakippo, pehmeä peti yms. Yritin piristää Leeviä.

" Jos sinulla on syntymäpäivä lähiaikoina ja kaikki nuo tavarat ovat sinulle?"

" Minun synttärini ovat loppuvuodesta, eikä tässä taloudessa koirien syntymäpäiviä juhlita. Jotakin hämärää tässä on..."

Kuten jo aiemmin totesin, lumihulluus oli vallannut isäntäväen. Puheet viljasta vain kiihtyivät. Minä vain pudistelin päätäni ja rukoilin kevättä, jotta lumi sulaisi.

Isäntäväki lähti autolla. Emme päässeet tällä kertaa mukaan. Aika vilukissa meidän emännästä on tullut, kun paksun viltin otti matkalle mukaan, tuumin itsekseni. Leevi käpertyi surkeana sohvalleen.

Muutaman tunnin kuluttua auto kaarsi pihaan. Rynnistimme iloisina vastaan, paitsi Leevi. Hän oli varmuuden vuoksi pistänyt poskeensa leivän, noin niin kuin mielenilmauksena.

Emännällä oli jokin pieni sylissään. Kun pääsin haistamaan otusta, emäntä esitteli sen Viljaksi. Vilja on pieni koiranpentu! Minä rakastan Viljaa. Rakastuin ensi katseesta tuohon pieneen otukseen. Viljalla ja minulla on hauskaa! Roxi nuuhkaisi ja heilutteli häntää. Leevi tyrmistyi. Koiranpentu! Tietenkään Leevi ei voinut suloiselle Viljalle kiukutella, vaan ohikulkiessaan tiputti pennulle lelun, mutta isäntäväkeä Leevi ei ollut näkevinäänkään. On se Leevi jo alkanut pehmetä, kun huomasi, että yhä saamme huomiota, eikä lyhyt jalkainen Vilja vielä yllä sohvalle, sängylle ja kunnioittaa meitä vanhempia. Mitä nyt välillä haukkaa säärestä, kun ohi menee. Terävät hampaat, mutta pehmeä katse. Ihana Vilja!