Eräs päivä Juustolan pihan pensaista kuului miukunaa. Me koirat lähdimme varovasti katsomaan kuka se siellä mahtaa piileksiä. Komea kolli asteli meidän luoksemme pensaasta ja puski kehräten meitä jokaista! Mukava kaveri! Mustavalkoinen, pörröinen ja kulmahampaat terävät ja pitkät kuin sapelihammastiikerillä! Isäntä haki kollille ruokaa portaille. Ei kissa sisälle ollut aikeissakaan. Kun emäntä tuli töistä, kolli oli yhä kanssamme pihassa. Hän asteli miukuen pari kertaa emännän luo, joka ihastui tietysti heti. Niin emäntä vietti kaunista iltaa portailla tuo kollin rontti sylissään! Eipä aikaakaan, kun emäntä ilmoitti, että kissan nimi oli Rosvo-Roope. Kissan alkuperää selviteltiin naapureilta ja eläinsuojeluyhdistykseltä, mutta eipä tuota kukaan kaivannut. Ei Rosvo-Roope mikään nuori ole. Iso osa hampaistakin jo tippunut. Päivät kuluivat ja Roope sitkeästi asutti pihaa ja kantoihan se emäntä kollin viimeni sisällekin. Niin Rosvo-Roope tuli, hurmasi ja jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti