Olen aika ylpeä itsestäni. Kävelen nimittäin hienosti kauniissa valjaissani, enkä pelkää enää hihnaa, joka heiluu takanani kohti ihmisen kättä. Alussa oli toivotonta. Sain suorastaan hysteerisen kohtauksen, kun kaulapantaani kytkettiin hihna. Temmoin minkä pystyin itseäni irti pannasta ja jos en onnistunut, heittäydyin maahan selälleni ja anoin armoa katseellani. Kaulapanta tuntui kuristavan. Onneksi isäntäväkeni on valjasihmisiä. Emännällä oli jo saarelle tullessaan mukana valjaat! Olivathan nekin oudot ensi alkuun, mutta niistä en saanut paniikkia. Hihnaa hiukan pelkäsin. Näytti, kuin emännällä olisi ollut kättä pidempää. Sain palstallani huutia, jotta pysyisin alueellani. No, se on onneksi ollutta ja mennyttä. Joskus vain ikävät muistot tulevat mieleen ja säikäyttävät minut.
1 kommentti:
Hienoa Ella!! Olen ylpeä sinusta!
Lähetä kommentti