Syksy saapui. Suomessa levoton, huolestunut pariskunta kaipasi minua. He eivät voineet unohtaa. Nainen luki hirvittäviä tarinoita kaltaisteni kohtaloista.
Samaan aikaan kun minut hylättiin kantavana, nainen näki painajaisia minusta ja oli vakuuttunut, että jotakin on tapahtunut. Hänen kirjoittaessaan avun pyyntöä Korfulla asuvalle suomalaisnaiselle, minä kuljin pienessä kylässä ja päädyin ystävällisen englantilaisen naisen hoiviin. Ohessa kuva minusta Even sylissä. Hän piti minusta huolta ja koetti etsiä kotiani, turhaan tietenkin. Viimein minut haki hollantilainen nainen eri puolelta saarta. Hänen luonaan asui paljon muita hylättyjä koiria ja kissoja. Siellä oli mukava olla. Minut nimettiin Doukiaksi, leikattiin, pennut abortoitiin, sain rokotukset. Kuljin mukana erilaisissa tapahtumissa ja minulle todella yritettiin etsiä kotia. Olin vaitonainen, kiltti, mutta kukaan ei kiinnostunut. Louisa alkoi järjestellä lähtöäni Hollantiin. Sitä kautta olisin saattanut saada helpommin kodin. Viimein kesällä tapaamani nainen älysi kirjoittaa järjestölle, jonka työntekijä hollantilainen Louisa on. Kylläpä Louisa yllättyi ja ilahtui! Joku kaipasi minua! Ja Suomesta asti! Louisa kirjoitti heti naiselle, että olen hänen luonaan ja voin hyvin. Tahtoisiko hän antaa minulle kodin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti