Kun nyt vauhtiin pääsin, ajattelimme emännän kanssa jatkaa samantien ajan kirimistä umpeen.
Tuolta maisema näytti, kun laumamme palasi taas kasaan. Riemu oli suuri, kun pääsimme tutuille metsäteille juoksentelemaan.
Vähän pikkuisia tassujani uhkasi palella, mutta olin niin onnessani ja aurinko hehkui, etten moisesta piitannut. Vauhdilla menoksi ja niin veri kiertää hännän valkoiseen kärkeen asti!
"Eiköhän pistetä menoksi, Vilja," huikkaisin ja laitoin tassua toisen eteen.
"Ou jeee!" Vilja alkoi kirmata tuttuun tapaansa lennokkaasti.
Kun jano iski, hätä oli lähellä. Ihana lumi!
Osaan minäkin laittaa hippulat vinkumaan!
Ja poseerata tarkkailevasti.
Leevillekin lumi maistui.
Kotona leikki jatkui leluilla, joita Vilja yhä tuhoaa uskomattomalla vauhdilla.
Leevin pääsiäisposeeraus ja kerjäys: "Eikö noita oksia ole tarkoitettukaan meille? Tahtoisin niin nakerrella ja repiä sulkia. Kissatkin pitäisivät niistä!"
Minä olin reippaan askartelijatyttösen apuna ja tukena.
Vappuna Vilja himoitsi ilmapalloja. Pallo, kuin pallo. Itse en niistä pitänyt. Ne olivat huolestuttavia ja arvaamattomia.
Vilja helli emäntää lieventääkseen hänen huoltaan minusta. Hyvin näyttää toimivan...Tässä lyhykäisyydessään kevätkuulumisia. Seuraavaksi palataan kesään. Ah, miten upea kesä olikaan...
2 kommenttia:
Tosi kiva tää blogi! Tekstit on kivasti kirjoitettu ja kuvat on hyvin onnistunu (: Aloin lukijaksi
Käy toki vilkaisemassa mun blogia. Kommentoi ja mikäli tykkäät nii ala myös lukijaksi (:
ww.tatti-sankari.blogspot.com
Moikka Mari!
Olenpa onnellinen, että pidät blogistani! Minä niin pelkäsin näinköhän kukaan enää tarinoitani lukee, kun oli pitkä blogitauko. Kerron terveiset emännälle kuvista. :O)
Minäpä tassutan katsomaan blogiasi!
Iloisin terkuin,
Ella D.
Lähetä kommentti