KILPIKONNAT: Kesän päätyttyä kilpikonnat siirtyivät sisälle ja laumaan liittyi kaksi uutta jäsentä, taas! Aladdin ja Jasmine ovat turkinkannuskilpikonnia (Testudo graeca ibera). Näillä kahdella energiaa piisaa ja ne kiipeilevät, osallistuvat emännän joogahetkiin, innostuvat kuntopyöräilystä (kun joku polkee, ne juoksevat pyörän ympärillä), makoilevat lampun alla, rouskuttavat vihreää ja illalla kuukahtavat keskelle lattiaa.
Viljan ruokarauhaa ei moinen lehdenpurija haittaa, kunhan ei kiipeä lautaselle...
 |
| Lisää kuvateksti |
KISSAT: Niin, niillekin kodin rauha ja isäntäväen seura ovat alkaneet maistua aivan toisella tavalla Viljan rauhoittumisen myötä ja toki säidenkin viileäminen vaikuttaa. Näitä karvakeriä tupsahtelee vastaan sohvilla, sängyllä, tuoleilla ja...
"Heiiii! Älä aina kuvaa emäntä! Minulla on kuolaakin suupielessä!" Roope on havahtunut kameran räpsintään kesken makoisten päiväunien.
JOKI: Syyssateet ja -tuulet toivat sen tänne taas. On joka syksyisen tulvan aika. Se valtaa alaa itselleen ja vaikka välillä hellittääkin otettaan, jää jälkeen mutaisat piha ja ulkorakennukset. Pian vesi saattaa nousta uudestaan.
Jokaisessa valtaajassa on hyvät ja huonot puolensa. Kilpikonnat pissivät, mutta meidän koirien onneksi myös kakkivat. Kissat levittelevät karvoja ja hmmm, niistä nyt mitään hyötyä tai iloa meille koirille ole. Hetkonen! Onpas! Viljakin saanut monta myyrtä isäntäväen nenän edestä napattua syötäväksi, kun kissat niitä auliisti tuovat. Tulva, se rajoittaa meidän reviiriä jättäen meille 1/3 osan pihasta käytettäväksi, mutta onpahan juomapaikka lähellä. Isäntäväen mielestä tulva tuo paljon huolta ja työtä, mutta toistaa tyyninä hetkinä kauniisti maiseman. Kukaan tai mikään ei siis ole täydellinen ja siinä se elämän rikkaus taitaakin piillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti