" Muistattehan miten minäkin olen juustolaan saapunut? Minä vain marssin pihaan ja otin parhaimmat hurmauskikkani käyttöön ja voilá, tänne jäin," muistelee Rosvo-Roope. Hän onkin suurin syypää isäntäväen uusinpaan päänkivistykseen.
Olemme nähneet Roopen silloin tällöin pihassa pienen, harmaan kissan kanssa supattelemassa. Eräänä päivänä kissa tuli isäntää portaissa vastaan, mutta pakeni kiireen vilkkaa paikalta. Isäntä sille heltyi vapaillaan, säälittävälle kissan rukalle. Emäntä taas on tiukkana. Ei enää kuudetta kissaa! Me muut olemme äimistyneitä emännän sydämettömyydestä! Kyllä sitä kilpikonnille annetaan koti ja kaikenmaailman lieroille, mutta ei kissalle! Emäntä jaksaa jorista rokotuksista ja steriloinneista ym. turhan päiväisestä. Emäntä on myös muistuttanut meitä miten kävi, kun Roope saapui taloon ulkoloisineen. Se nyt oli pientä!
Eräänä iltana Roopen perässä kissojen huoneesta olohuoneeseen hiipi pieni varjo. Pikkukissa sietää meitä kissoja ja jopa koiriakin, muttei ihmisiä. Minäkin teen kaikkeni, jotta pikkuinen viihtyisi. Minunhan paras ystävä Korfulla oli pikkuinen Sofie-kisu. Roopekin kaveri on todella kiltti ja nurkkaan ahdistettuna hyökkäyksen sijaan jähmettyy. Hetkeksi ainakin. Eikä nosta tassuaan ketään vastaan, ei ede Viljaa. Sukupuoli on vielä isäntäväeltä salassa ja me pidämme kuonomme ummessa aiheesta.
Roope kaitsee pientä, näyttää missä on vettä ja koettaa rohkaista ja näyttää, että nämä meidän ihmiset on kivoja ja lempeitä. Eihän se emäntäkään ole kattia ulos häätänyt vaan väsää löytöilmoitusta ja koettaa kesyttää pientä herkuilla.
" Usko pois pikkukatti, kyllä sinäkin täältä kodin saat kun minäkin sain. Sinä olet sentään vielä pieni, minä olin jo vanha kollinraiska ja silti ottivat hellään huomaansa. Ottaisit nyt vain itseäsi niskanahasta kiinni ja käpertyisit emännän syliin tai antaisit edes silittää. Kyllä se siitä sulaisi," koettaa Roope vakuutella. No enpä tiedä. Emäntä on välillä kerta kaikkisen kyllästynyt meidän karvaisten kepposiin. Miksi ihmeessä ottaisi siis yhden rahaa syövän riiviön lisää?
Muutkin kisut yrittävät sietää tulokasta. Loviisa on myös ottanut pienen jossakin määrin hoiteisiinsa, mutta samalle ruokakupille ei ole asiaa.
Ehkä kissalaumamme komea kolli on tuonut sukulaisensa hoiviimme, sillä samaa näköä on hitusen ja mistä se Roope on meille tullut? Kolli ei vanhoja muistele vaan nauttii nykyisestä hetkestä ja toivoo kaikille kissoille hyvää, lämmintä kotia, jonne käpertyä kylmältä suojaan. Roopesta juustola on oiva koti erilaisille eläinmaailman orvoille, kesäkissoille ja eläkepäiviä viettäville otuksille. Siinä olen todellakin samaa mieltä!
1 kommentti:
Ihana pikkukisu, toivottavasti sille löytyy koti, vaikkakin teidän muut karvapallot yrittävät sitä teille kotiuttaa ;), Halauksin, Olka
Lähetä kommentti