Riemukas päivä

Ensinnäkin toivotan äärettömän iloisin hännän heilutuksin uuden lukijani tervetulleeksi! On kerrassaan mahtavaa, että olet tiesi blogiini löytänyt! Toivottavasti viihdyt tarinoiden ja kuvien parissa. Pidemmittä puheitta jatkakaamme ajan kuromista umpeen.

Eräs kaunis, aurinkoinen toukokuun päivä meille saapui vieraita. Mukava nainen ja hänen mukava koiranpentunsa, jonka seura oli Viljalle enemmän, kuin tervetullutta. Riemu on tuon pienen, viljamaisen koiran nimi ja nimensä mukaisesti hän vietti päivää kanssamme. Katsokaas vaikka!

Aluksi teimme pihalla turvallisen rivin, koska paikka oli Riemulle vieras. Tässä hän huolestuneena kuikuilee emäntänsä perään.

" Eihän se emäntä vain jätä minua tänne kummaan paikkaan," pohti Riemu otsa huolesta kurtussa, lyhyet raajat valmiina säntäämään emännän luo.

Vaan eipä aikaakaan, kun Vilja pentuakin vilkkaampana villitsi Riemun hurjaan leikkiin.


Väistelimme Leevin kanssa pomppivia ja säntäileviä villikoita.


Välillä kävin nuhtelemassa ja rauhoittelemassa kaveruksia emomaisesti. Koenhan Viljan omaksi pennukseni.


"Huiiii! Voi hyvänen aika sentään," puhisi Leevi yrittäessään väistellä joka paikkaan ehtiviä villikoita.


"Tule Riemu! Juostaan tänne," houkutteli Vilja.
"Joo, minä tulen! En vain meinaa pysyä perässäsi." Riemu oli tuolloin vasta 5,5kk ja jalat paljon lyhemmät, kuin Viljalla.


Minä välillä venyttelin ja joogasin, jotta mielenrauhani säilyi ja jaksoin rynnätä vahtimaan vilkasta kaksikkoa.


Koetin huomioida myös ihmiset hymyillen ja häntä heiluen.



Leevi vetäytyi omaan rauhaansa. "Tämän ikäisenä ei tarvitse miellyttää ketään," tuumasi Leevi.


Minne Vilja edellä, sinne Riemu perässä. Hippulat vinkuen.



Välillä pöhköt painelivat juomaan joesta ja maastoutuivat ruovikkoon.


"Nyt pois sieltä, ettette tipu jokeen!"


"No joo joo," puuskahti Vilja, mutta totteli kuitenkin.


Riemu seurasi perässä.


Välillä Riemu väsähti ja vain nautti maisemista.


Riemu oli näin lumoutunut Viljasta!


Vilja nautti, kun kerrankin häntä joku matki, ihaili ja seurasi.

"Huuuuiiiiiii! Mikä kumma tuo on???" Riemu näki kumman olennon pöheikössä.


"Emäntä! Kai TUO on vain käymässä, ei jäämässä!?Me ei tahdota yhtäkään pentua taloon lisää!" Ronja Ryövärintytär raivosi ja katsoi silmät leimuten vierasta. Ei, ei pentuja tähän taloon, mutta kyläillä saa kyllä. Riemukas päivä uuvutti Viljan, ikipennun, mukavasti.