Ihana arki!

Sylissä köllöilyä, yöllä peiton alla nukkumista, kisujen kanssa supattelua, syömistä, vauhdikkaita lenkkejä kirpakassa säässä, aamupusutteluja... Arki on palannut uomiinsa.

Eilenkin emäntä istui koneella, tillotti jotakin kuvia ja huokaili haikeasti. Yritin muistuttaa blogistani ja seikkailuistani lomalla. Kerrottavaa olisi! Ei, emäntä ei nyt huomioi tarpeitani. Jos ei viesti mene perille hyvällä, on otettava rajummat konstit käyttöön...

Vahingon ilo on paras ilo!

Jep! Nyt sai Rosvo-Roope tuta miten noloa on, kun väännetään pehmoversio. Ai että olen saanut hyvät naurut! Pitihän kollille heti ilmoittaa naureskellen mitä on odotettavissa. Minusta vain hiukan tuntui siltä, ettei Roope suhtautunut asiaan, kuten toivoin. Kolli on semmoinen emännän sylirontti, että kaikki kehuminen ja lirkutus kohottavat Roopen häntää aina vain ylemmäs. Outo pakkaus! No, minä kuitenkin virnuilen aiheesta ja syytä onkin.