No, juhlin tavallani tätä merkittävää virstan pylvästä. Laitoin isännän nojatuolin näin komeasti uuteen uskoon. Oli minulla kyllä kannustajakin. Vilja yllytti minua rajun puoleiseen juhlintaan. Hän sanoi, että olisi hyvä, kun me muutkin tekisimme vähän kurjia, ettei hän ole aina se ainoa syyllinen. Näin siis toimimme. Vilja jatkoi tuota jo aiemmin aloittamaansa projektia emännän lempikengän parissa ja minä intouduin oikein kunnolla tuon tuolin kanssa. Leevi päätti pysyä moisesta kaukana.
Kävi aika nolosti. Emme riemultamme kuulleet, kun isäntäväki saapui ja jäin aivan verekseltään kiinni! Yritin kovasti heiluttaa häntää, jos se olisi hämännyt, sillä suuni oli täynnä täytettä ja koetin sitä nopeasti niellä. Epäonnistuin...
"Olen pahoillani! En tee sitä enää ikinä! En kuuna päivänä!" Ilmeeni rukoilee tässä kuvassa.
Seuraavalla kerralla pistimme tosin paremmaksi. Vilja jatkoi kengän parissa, minä otin käsittelyyn isännän tohvelit (rakastan sandaaleja ja tohveleita, helppoja nakertaa, enkä ollut aikoihin silpunnut tohveleita) ja Leevi silppusi mainoksen.
"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!" Ulvoimme kilpaa ikkunalla, kun isäntäväki silloin karautti paikalle. Sitä on ystävyys, että hauskaa ystävänpäivää, sillä sehän on joka päivä!
