Tällaisena takatalven iltana mieli palaa talveen. Silloin oli jälleen jokavuotinen kuusi-sisälle-päivä. Meille ei tullut kuusta, mutta vierailimme meidän rakkaassa viiden tähden hotellissa, jossa oli komea kuusi olohuoneen nurkassa. Minäpä yllätin kaikki, jopa niin, ettei emäntä ehtinyt kuvaa ottamaan. Muistin, että kuusen alla on meille yleensä ollut lahjoja ja niinpä minä häntä iloisesti viuhahdin kuusen alle ja sieltä tarkka nenäni haistoi luupaketin, jonka nappasin kiireellä ja menin sitä muualle mussuttamaan. Kuusi ei enää pelota! Se tietää lahjoja!
Sen tietää myös Vilja. Hän sai leluja, kun ne ovat hänelle erityisen mieluisia.
Leevi siirtyi eteiseen avamaan omaa pakettiaan.
Kotona saimme paketit ilman kuustakin. En epäröinyt oman pakettini kanssa vaan säntäsin sohvalle sitä avaamaan. Pelot on tehty voitettaviksi! Se siitä kuusikammosta ja pahoista muistoista! Eläköön uudet muistot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti