
Kun Vilja oli pentu, hän pelkäsi kovasti lattialla nököttävää kiveä, joka saatoikin liikahtaa. Eipä pelkää enää. Hän on oivaltanut, ettei kyseessä ole mikään taikakivi vaan sellainen mahtava eläintoveri, kuin kilpikonna. Vilja ja Tortilla viettivät pitkän tovin nenäkkäin, leppoisasti. Tällaista hetkeä saammekin odottaa, sillä Tortilla on viisaasti talviunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti