Metsä, kesä, paarmat, perhoset, tuoksut... Vilja yllätti minut iloisesti tänään metsässä! Vaikka pentu onkin jo iso ja vahva ja jaksaa alistaa minua, osaa hän välillä olla kerrassaan rakastettava! Juoksimme metsässä, nuuhkuttelimme hajuja, minä jahtailin sisiliskoja (jälleen yksi väheksitty taito), Vilja löysikin jotakin makoisaa. Hänen tarkka nenänsä nappasi kerrassaan vastustamattoman tuoksun. Vilja huikkasi minulle, että paisti tiedossa. Hän loikkasi tienvarren pusikkoon ja löysin tuoksun lähteen. Lähde päästi verta hyytävän rääkäisyn, kun Vilja oli aikeissa napsaista otuksen elottomaksi. Isäntäväki tietysti kuuli huudon ja tuli hätiin. Paisti jäi saamatta ja pieni jäniksen poikanen sai pitää henkensä. Oi oi, kun ehti minullakin jo kuola alkaa valumaan, mutta määrätietoisesti meidät vietiin tärisevän saaliin luota pois. En unohda koskaan tuota tilannetta, mutta Vilja unohti jo. Keppien ja käpyjen heittely sai pennun unohtamaan koko paistin. No, otan unoset tuon metsäreteilyn uuvuttamana ja arvatkaa vain mistä näen unta! Ehkä joku päivä Vilja onnistuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti