Kovaa menoa pihalla

Eräs leppoisa hellepäivä Uuna Kuunsäde makoili Juustolan portaiden yläpäässä ja katseli maisemaa. Välillä vilahti etäällä Ella, joka nuuhkutteli pihaa, Leevi, joka hakeutui varjoon ja riehakkaasti sinkoileva Vilja. Muut kissat pysyivät järkevästi Juustolan portaiden tuntumassa.
"Menisikö ulos," tuumaili Uuna.


"Viitsisinkö mennä? Meno näyttää kyllä mukavalta, linnutkin laulelevat ja kimalaiset surisevat kerrassaan jahdattavasti."


"Sinuna en kyllä menisi kovin lähelle Viljaa. Siinä on sitten pöhkö koira," julisti Ronja Ryövärintytär.


"Se ei mene, joka pelkää," tuhahti Uuna ja viehkosti keinahdellen, mitä nyt välillä kompuroiden (Uuna on hyvin kömpelö kissaksi) hän marssi koiria puskemaan.
"Ei se Vilja nyt jaksa minusta kiinnostua ja mukavahan tuota on vähän tervehtiä," pohti kisuneiti.


"No niinpä tietysti. Arvasin siis jälleen oikein! Kyllähän me Vilja tiedetään!" Kaunis Katariina katsoi huvittuneena menoa pihalla.


"Kääääk! Mjauuu! Apua!!! Tulkaa nyt tytöt ja Roope apuun! Lopeta hullu koira! Piti vain moikata!" Uuna juoksi henkensä hädässä, kun Vilja päättikin, että on oivallinen päivä pienelle spurttaukselle. Tekee hyvää itselle ja Uunalle.

Uunan päässä oli vain yksi ajatus: pakoon! Mutta minne? Viljahan oli vallan väsymätön!


"Huh huh! Senkin ketku koira! Anna olla viimeinen kerta tai minä tirvaisen kuonoosi ja syvään kynsilläni!" Uuna sai katkaistua Viljan kurjan leikin loikkaamalla muurin päälle turvaan ja sieltä hän seurasi Viljan touhuja syvän paheksuvasti ja loukkaantuneena. Itse asiassa sangen nolona. Juustolan portailla muut kisut nauraa räkättivät.


"Rauha, rauha! Nyt Vilja keskity palloon. Kisuja kannattaa kunnioittaa. Jos kissan suututat, saat kyllä pahasti nenillesi," neuvoi viisas Leevi.
"Uuna-rukka! Toivottavasti hän on kunnossa," huolehdin minä empaattiseen tapaani. Minä tiedän vallan hyvin millainen jekkuilija ja pomottaja Vilja osaa olla.


"Pallo vai kissa? Hmmmm... No, ehkä kotirauhan säilymiseksi on jatkettava leikkiä pallolla. Kissan jahtaus on kyllä huippua, mutta joku toinen kerta lisää," pohdiskeli vauhdikas Vilja.


Vilja pisti hippulat vinkumaan, kun isäntä heitti palloa ja emäntä yritti kameralla pysyä perässä.


Pallon haun riemua.
"Näin ei sovi tehdä kissan kanssa," totesi Vilja pallo iloisesti kuolaisen suunsa syövereissä.


"Pois alta Leevi! Nyt mennään eikä meinata!"


"Ah kesän riemuja! Pallo on kiva kaveri. Siinä ei ole kynsiä, mutta tunnelma ei tosin ole sama, kuin kissan jahtauksessa. Ei, ei, nyt keskityn palloon ja annan kissojen olla. Huh, täytyy huokaista välillä. Kyllä kuntoilu on rankkaa," puhisi Vilja pitäen huolellisesti pallon lähellään.


"Ehkä nyt olisi minun hyvä hetki livahtaa... Kaikki tuntuvat katsovan Viljan touhuja. Hei, ei ole totta! Emännän kamera näkee kaiken ja tuli komento. Ei sitten... Pysyn tylsällä pihalla. Odota vain emäntä, kun silmäsi vähän välttää, minä tyttö painelen pelloilla, kuin Korfulla aikoinaan!"