tiistai 26. tammikuuta 2010

Kovapään masentava kehitys


Mums, mams, nami, maiskis, lurps...
"Mistä ihmeestä nuo koirat jorisevat? En saa mitään selvää."


"Hei koirat! Kuola suussa on epäsopivaa puhua! Emme saa mitään tolkkua teidän jorinoista. Siis mitä? Kuka? Missä? Häh?


"Vilja, Vilja, Vilja," pudistelen minä suruissani päätäni. "Vilja alkaa olemaan sellainen murhe emännälle, että kohta on viimeinenkin hermo katkennut. Viljahan täytti joulukuussa 1v. Niin, nuori, pentumainen hupsu, jolla on kova pää ja suuret luulot. Aina, kun emäntä luulee, että lauman rakenne ja oma paikka ovat iskostuneet tuon luupään mieleen, kuin sukupuu, Vilja romauttaa luulon alas. Vilja on päättänyt, että emännän edelle on päästävä. Niinpä silloin tällöin yllättäen emännän vapaapäivinä Vilja heittää taistelun päälle. Esimerkiksi, kun odotamme ruokaa, kuten kuuluukin, Vilja päättääkin vauhdittaa tapahtumaa pissaamalla mielenosoituksellisesti johonkin huolella ja ajatuksella valitsemaansa kohtaan. Tosin Viljan nopeutus ei onnistu. Jääpähän ilman ruokaa (saa toki myöhemmin). Hän yrittää nukkua emännän päällä ja eräs kerta, kun jälleen soti totuttuja tapoja vastaan, pissi lattialle, jäi ilman luuta. Hän kosti emännälle syömällä tämän lempikenkäparista toiseen varpaille hapenottoaukot. Isännälle Vilja ei tee mitään tällaista. Nämä ongelmat ovat jatkuneet vaihtelevalla tahdilla jo piiiiitkään."


"Jotta emäntä ei vielä heittäisi täysin lusikkaa nurkkaan ja masentuisi lopullisesti, me Leevin kanssa yritämme kaikkemme. Me osoitamme olevamme ystäviä Viljan kanssa."


"Leevi tosin pitkin hampain, mutta menee pyynnöstäni Viljan viereen ja saattavatpa nukkua ihan kylki kyljessäkin."


"Älä, emäntä, vielä anna periksi. Ehkä joku päivä Viljasta tulee hieno koira ja hän oppii ymmärtämään asemansa laumassamme."
"Hahahaa!!! Me kisut ollaan kyllä tästä tiedossa riemuissamme, kun meistä koko koira on ihan riiviö! Emäntä, anna kenkää mokomalle kauhukakaralle! Elämän laatu on heikentynyt meillä kaikilla!" Ja kaikki kissat alkoivat nauramaan pahankurisesti. Ketkäköhän ne niitä riiviöitä ovatkaan?

3 kommenttia:

Kuksa kirjoitti...

Voi Viljaa, voisiko se vaan olla poikkeuksellinen kakara? Hyvähän se on täältä hiukan voivotella, sorry :)! Talven iloja teille sinne Suomeen, me "kärvistellään" täällä +25 asteessa, ei hassumpaa! Saimme muuten ostettua paikallisen mokkulan, joten jos 3G verkkoa riittää, niin pääsee blogia päivittämään, tosin tuskinpa verkkoa Saharasta löytyy, kun sinne asti pääsemme, halit teille kaikille!

Ella Doukia kirjoitti...

Heippa Sunny ja isäntäväki!
Vilja on ehdottomasti poikkeuksellinen kakara. Kehitys heittää häränpyllyä, eikä koskaan teidä mikä vaihe tulee seuraavaksi.

Kyllä emännän kanssa kirmaisimme luoksenne Marokon lämpöön kiljuen ja haukahdellen, jos vain voisimme. Täällä pakkaset jatkuvat. Nyt "lauhtui" -30:stä -20:een ja mukaan tuli hyytävä tuuli. Yhyy! Ja uutisissa sanoivat, että koko helmikuun tulee olemaan tällaista!!! Ette parempaa vuotta matkallenne olisi voineet valita. Olet onnen sesse Sunny, joka suhteessa!
Emäntä on nyt vapailla ja lupasi Olkalle rustata meiliä, kun kerta verkkoa vielä riittää. Emäntä huokailee myös Saharan perään. Matkakuume sitä kärventää, ihan korppu kohta! :-)

Suukkosia lähetän minä ja emäntä kunnon rutistuksia!

Heidi M kirjoitti...

Hei vaan Juustolan Ella ja muut!
Melkoista on tosiaan tuo Viljan touhu, epäilemättä vaatii hermoja!
Ikävää ettei me olla päästy vieläkään tapaamaan :o/
Kenties onnistuu vielä? Kovasti tsemppiä emännälle ja torstain kunniaksi myös onnittelut synttärin johdosta <3
Terkuin, Pornaisten poppoo