Jos me koirat tappelemme, mitä tapahtuu kyllä harvoin, saattaa tulla pieniä haavoja korvalehtiin. Ne paranevat pian, eikä siinä sen kummempaa. Meillä kunnon rähinää ei edes pääse syntymään, kun me Leevin kanssa alistumme Viljan voimalle. Mutta Uuna Kuunsäde-rukka sai kovaa kyytiä ja kisuilla pienikin haava saa pahaa jälkeä aikaiseksi. Tämä kuva on Uunasta tappelua seuraavana aamuna. Neidillä oli reikää päässä ja haavaa kuonossa ja ne kun turposivat, kapeni kummasti näkökenttä. Uuna pidettiin erillään muista, haavat putsattiin ja kisu pääsi oikein eläinlääkäriin, jossa käyttäytyi kuulemani mukaan ihailtavan mallikkaasti! Uuna totesi, että apu oli tervetullutta, turha siinä iskeä kynsiään auttavaan käteen. Oli kuulemma edellinen asiakas jo naarmuttanut aikas pahasti lääkärin käsivarret.
Leevi piti Uunalle seuraa ja Vilja yritti vääntää kissaa leikkimään kanssaan. Uuna ei suostunut, mutta nätisti kiemurteli pennun railakkaista otteista irti. Hellästihän se Vilja Uunaa päästä piteli kiinni, mutta leuat on isot ja hampaat suuret. Ei naurata ei.
Pian alkoi hoiva, lääkkeet ja sympatia tepsiä. Turvotus laski ennätysvauhtia ja samaan tahtiin kissa virkistyi. Viljakin sai Uunan leikkiseurakseen ja pian talo vilisi iloisia kissoja, kun pääsivät jälleen yhdessä puuhastelemaan.
Kuka mahtoi Uunaa höykyttää? Ainoa, jolta rupia löytyi oli, yllättävää kyllä, Uunan rakas sisko Kaunis Katariina. Sellaisia ne sisarussuhteet voivat olla, yhtä kissatappelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti