Liikkuva koira ei sammaloidu

Vaikka sitten liikkuisi autolla! Me kaikki koiruudet rakastamme autoilla, katsella maisemia, ohi vilahtavia muita koiria ja tietenkin saada olla mukana. Olen poikien kanssa näyttänyt Viljalle esimerkkiä miten autossa ollaan, nukutaan, katsellaan maisemia ja jos jäämme autoon kuskin käydessä asioilla, kuinka toimitaan varashälyttiminä. No, Roxi ja Leevi ovat aika hiljaisia hälyttimiä, mutta minä vongun heidänkin puolestaan. Minusta vain harmikseni vaikuttaa siltä, ettei sitäkään puolta minussa oikein arvosteta. Huh! Kaikeni yritän laumani puolesta ja mitä siitä hyvästä saan?

"Jaa-a. Mietitääs Ellaseni. Miten olisi säännöllisesti ruokaa, lenkkeilyä, mukana oloa vaikka missä, sohvilla ja vuoteella lekottelu ei ole sekään itsestään selvää, sylissä makoilua, kehuja, rapsutuksia, herkkuluita jne. Mitä vielä kaipaat?"

Niin niin. Jälleen se emäntä on oikeassa.

Mutta se täytyy kyllä sanoa vielä Viljan autoilusta, että uskomatonta miten noin pieni pentu osaa olla kivasti autossa. Voidaan vähän nuhjatakin yhdessä ja välillä pentu nukkuu kylki kyljessä Roxin kanssa. Se on hienoa se, koska meidän onneksi kuljemme paljon isäntäväen mukana. Meiltä on jonkin verran matkaa joka paikkaan. Yleensä auto vie meidät kivoihin paikkoihin, kuten metsiin juoksemaan, kylään leikkimään. Kaipa minun on paras olla valittamatta, vaikka nuo ihmiset eivät ymmärrä minun tärkeää osaani auton varjelijana. Jatkan tehtävässäni esteistä huolimatta, kun eivät omaa ja auton parasta itse oivalla!