Puuha-Papu

Tässä eräs päivä lämpötilamittari tippui -20 asteeseen ja emäntä kaivoi vihdoin sähköpeiton esiin. Ah! Siitä nautimme yhdessä pakkasen paukahdellessa. Eikä Viljakaan kyennyt vastustamaan peitosta huokuvaa lämpöä.

Papua myös oman pesän lämpö houkutti tavallista enemmän, mutta kyllä se malttoi puuhellan ja pönttöuunin hohkatessa pehmoista lämpöään tulla puuhastelemaan.

Isäntäväki tuli kaupasta ja lastasi ostoksia pöydälle. Papu iski samantien paikalle ratsaamaan.

"Ohoo, mitäs tästä rapisevasta pussista löytyy," Papu mutisi itsekseen ja nuuhki huolella jokaisen tomaatin.

 "Plaah, ei mitään iloa moisista! Missä on kunnon liha? Hei mitäs emäntä tuohon laittoi," Papu kääntyi vikkelästi tutkimaan appelsiinejä, mutta eipä niistäkään iloa ollut.

Vihdoin pöytään nousi pussi, joka sai pienen näätäläisen innostumaan:

"Jihuu! Kanaa!"

"Voi jehna! Miten tämän saa auki vai pitääkö kiikuttaa koko pussi piiloon?" Emäntä nappasi pussin ja jakoi siitä suupaloja halukkaille. Niin oli Papukin tyytyväinen, vaikka tosin koetti kaapata itselleen kokonaisen fileen. Ahmatti!

Herkuttelutuokion jälkeen maistuikin leikki Viljan kanssa isännän jaloissa.

Pientä hampaallista halittelua... Viljalla on hassu lisäkarvareuhka kaulassaan. Viljasta se saa tuntemaan itsensä suureksi suojelijaksi, kuin maremmanot ym. rohkeat koirat, jotka suojelevat lammas tms. laumaa vuoristossa kaulassaan paksu nahkainen panta, joka suojaa koiraa susien tai karhujen mahdollisilta puremilta. Viljaa se suojaa pienen kesyhillerin näykkäisyiltä! Hahaaa! Olen nauranut Viljalle vedet silmissä!

Papu nauttii piilotella erilaisissa paikoissa ja leikkiä siellä villisti itsekseenkin tai hyökätä sieltä pahaa aavistamattoman karvajalan kimppuun.

"Hmmm. Mihin seuraavaksi?" Papu pälyili ympäristöään.

Ostoskassiin vilahti pieni varjo, liukas luikku.

"Höh, ei täällä ollut mitään," puuskahti Papu. Siinä onkin haastetta isäntäväelle järjestää laittioille ja pöydille vaihtuvasti erilaista virikkeitä viisaalle otukselle, joka vaatii vaihtelua.

Kävin minäkin ihmettelemässä Papun puuhia.

"Laukut check! Mitäs sitten? Ah, kengät!" Papu siirtyy tutkimaan kenkätilanteen. Jos on oikein makoisa jalkine, yrittää se viedä kengän piiloonsa.

"Yksi, kaksi, kolme... Ööö..."

"Hei haloo! Kenen kengät nämä ovat? Ihan oudot ja ihme haisukin?" Vieraiden kengät tutkitaan tarkkaan.

"Miten tuo otus jaksaa? Nukkuuhan se toki paljon, mutta silti. Nukunhan minäkin paljon, enkä silti jaksa tuolla tavalla touhuta," puuskahtaa herra Vanha ja Viisas.

"Mits mitäs ruokaa se isäntäväki väsää? Patakintaat tänne kiitos!" Papu on komentaja tiukan anovan hellyyttävällä katseellaan. Viljan kanssa toimivat virallisina hajumestareina.

"Hyvä on hajut, mutta voisi noita kintaita silti joskus pestä," Papu mietti ennen seuraavaa aktiviteettiaan.

"Meditoiva sammakko ja muita emännän helyjä. Pyh, minä en malttaisi istua ja hymistä." Sen uskon, kun Papun vipellystä seuraan!

Joka laatikko pitää tukia.

Kilpikonnat Papu tarkistaa päivittäin ja riehuu kilpikonnia pelotellen. Siinä heinät vain pöllyää, kun Papu vipeltää!

"Nyt väsyttäisi! Heiii, ottakaa täältä nämä astiat pois! Voisin tehdä unipesän. Jos jonkun fleecekankaan palan saisi, kiitos." Yleensä Papu toteaa parhaimmaksi paikakseen ikioman, suojaisen pesänsä, jonne se puputtaen vilahtaa, juo, syö ja nukahtaa lämpöisiin vällyihin. Papun päivät ovat puuhaa ja unta täynnä.