Ella on ollut jo ihan maassa, kun emäntä ei ole päivitellyt blogia. Ei ole löytänyt yhtä Sophia-kisun kuvaa. Joten minäpä, siis Vilja, päätin piristää meininkiä! Naukkaisin emäntää nilkasta niin, että vesi tirsui silmistä (Ella on liian kiltti ja hellä) ja kiskoin hameen helmasta koneen ääreen. Anteeksi vain Ella, nyt kirjoitetaan minusta. Jotta blogin pääkoira ei loukkaantuisi, näkyy häntäkin viimeisessä kuvassa. Menossa mukana, tietty!
Siis katsokaa miten olen kasvanut! Olen jo aikalailla Ellan korkuinenkin! Osaan jo juosta viilettää, tosin Ellan vauhdissa en vieläkään pysy... Ella on todella kiltti, kun juostaan ulkona. Hän juoksee lujaa, mutta palaa välillä katsomaan minua ja kannustaa. Minä tahdon tulla yhtä hyväksi juoksijaksi, kuin Ella! Isän perintönä hölkötän kuono maassa. Ah, mitä tuoksuja ja viestien kirjo! Ella ilahtui jäljestystaidoistani ja alkoi pohtia sen hyödyntämistä! Mikäs siinä! Kyllä meikä tyttö jäljestää perille asti! Minne sitten haju viekään...
("Voi apua!" miettii emäntä.)
Leevistä täytyy kertoa, että hän leikkii välillä kanssani! Se on kivaa!
Eli Juustolassa kaikki hyvin! Minä kasvan ja kehityn ja leikin ja kaikkea kivaa! Samaa myös kaikille teille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti