Hellurei! Se on täällä taas! Jättipostaus kuluneesta vuodesta! En syytä emäntää blogihiljaisuudesta. Mennyt vuosi oli täynnä ikäviä väistämättömyyksiä, jotka vaikuttivat meihin kaikkiin. Eipä ollut minullakaan virettä emännän närkkimiseen, mutta tässä ne asiat nyt tulevat:
Koiramäärä: vuoden 2013 alussa: 3, vuoden lopussa 2
Kissamäärä: vuoden 2013 alussa 6, loppuvuodesta 4
Fretit: 1, on ja pysyy tässä vaiheessa
Matelijat: määrä romahti isäntäväen matkan aikana. ;-( Kyllä niitä yhä on minulle lukematon määrä erilaisia vipeltäviä, matelevia, hiipiviä jne. Isäntäväki oli järkyttynyt menetyksistä ja hoitajan piittaamattomuudesta. Matkahoitojen järjestäminen on aina haastavaa ja nyt meni pahasti metsään. Onneksi me koirat ja Papu olimme hyvässä hoidossa muualla.
Vuoden ehdoton päivänsäde: Papu, ainakin Viljan ja isäntäväen mielestä...
Talvi
Kylmä, pitkä ja armoton.
Vilja on edelleen talvikoira ja miksipä tuo karvatassu siitä muuttuisi. :-)
Vilja on yhä aikamoinen riiviö, vaikka täyttikin jo 5 vuotta! Emäntä kuvasi tätä talventörröttäjää. Vilja huomasi, että jokin on vetänyt emännän huomion puoleensa. Riiviö tuli ja valloitti. Näin kävi:
Vauhdilla pärjää viileämmässäkin melskeessä.
Erinäistä töhöilyä.
Yhdessä postien tarkistusta.
Kyllä Leevilläkin tassu vielä kohosi.
Kevät
Keväällä, isäntäväen palattua matkalta oli Roopen kunto romahtanut ja Leevinkin kasvain kasvoi vain. Iris-rukka sai kodin, mutta joutui vaihtamaan toiseen. Uusi koti vaikutti kaikin puolin hyvältä ja niin Iris muutti. Mutta syksyllä emäntä kuuli, että uusi koti ei ollutkaan huolehtinut Iriksen terveydestä ja kisu eli täysin villiintyneenä ja pentuja tuottaen. Emäntä katui sydämestään, ettei pysynyt isännälle kovana ja vienyt kissarukkaa lopetettavaksi. Sekin olisi ollut lempeämpi kohtalo, kuin Iriksen nykyinen elämä. Uusi omistaja ei piitannut emännän tiukoista viesteistä kissan elämän kohetamiseksi kuultuaan tilanteesta. Emännällä on ollut kova oppivuosi ihmisten arvaamattomuudesta ja epäluotettavuudesta.
Leevi ehti nauttia vielä kesäisistä päivistä kesäkuussa, kunnes emäntä ja Leevi yhdessä päättivät, ettei Leevin tarvitse enää käydä kesän helteitä läpi. Leevi vain eräs päivä osoitti, että nyt väsyttää. On aika lähteä.
Kasvain oli jo ikävän kokoinen. Leevillä oli ikäänkin jo lähes 16 vuotta. Uskomaton, viisas koira oli elänyt emännän kanssa koko emännän aikuisiän, parantunut lähes kokonaan epilepsiastakin.
Leevin viimeinen päivä:
Ja niin Leevi sai nukkua pois omalla pihalla, emännän sylissä.
Leevi tuntui tienneen mitä tulee tapahtumaan ja suhtautui tilanteeseen levollisesti ja hyväksyen. Kun eläinlääkäri haki tarpeita koivujen alta laukuistaan, Leevi käveli hänen luo, heilutti häntää ja katsoi syvlle silmiin, kuin sanoen:
" Kiitos, olen nyt valmis. Älä epäröi. On juuri oikea hetki."
Kauniimmin ei ystävämme olisi voinut lähteä Roxin luo. Toivon, että joku kaunis päivä saan lähteä yhtä rauhassa, emännän syleilyssä. Tiedän, että Leevi ja Roxi ottavat minut ilolla vastaan tuonpuoleisessa.
En silti soinut olla surematta ja masentumatta. Niin vuodet vierivät. Ne elämäni ihanat pojat, jotka ottivat minut sydämellisesti laumansa jäseneksi ja jakoivat kotinsa kanssani, kun saavuin Kreikasta, ovat poissa. Kun syksy vielä koitti ja kaikki oli kalseaa, pimeää, märkää ja yllättäen isäntäväki ensi nukkui pidempään, mutta tuli myöhemmin töistä, ahdistus kasvoi niin suureksi, että päätin lopettaa surkean elämäni. Söin purkillisen Buranaa. Vilja oli kauhuissaan! Nieltyäni kaiken, ymmärsin typeryyteni ja oksensin äkkiä kaiken ulos. Se oli kamalan makuistakin. Kun isäntäväki saapui töistä, olimme iloisina vastassa. Minäkin, kuin uudestaan syntyneenä. Teostani oli todisteena pikkuiseksi muhuksi nakerrettu buranapurkki ja monta, komeaa, haisevaa lätäkköä kuran kaltaista oksennusta ja Viljan hätäpissoja. Eläinlääkärissä kaikki arvoni tutkittiin. Oli hyvin suuri mahdollisuus, että näin pienenä koirana olisin saanut pysysviä vaurioita ja ainakin vatsahaavan, mutta onneksi olin oksentanut heti. Selvisin pelkällä säikähdyksellä. Isäntäväki lääkitsi minua erilaisilla vatsaa vahvistavilla tropeilla ja hemmottelivat minua. Olin häpeissäni. Kuinka saatoin edes ajatella aiheuttavani lisää surua, hylkääväni Viljan jne. Olin typerä.
Ei kulje Leevi enää tätä tuttua polkua kanssamme... No mutta nyt se emäntä vetistelee ja melkein minäkin. Mennyt on mennyttä ja kaikki menetetyt lauman jäsenet kulkevat mukanamme sydämissämme, joten jatketaanpa vähän iloisemmilla aiheilla.
Kesä
Kesän lämmöstä on nautittu. Ah, tulisipa kesä nopeasti taas!
Grillipäivystäjä Loviisa valmiina asemissaan.
Nomsa kavereineen nautti kovasti kesästä suuressa aitauksessaan.
Sisälläkin on kyllä ihan mukavaa:
Aina on lämpöisiä ja pehmoisia paikkoja, missä lötökötellä.
Aina on leikkikaveri lähellä.
Kesä voi tulla sisätiloihin monella tavalla.
Välillä on vain hyvä muistella Leeviä, muttei liikaa.
Papu ei kauan sylissä viihdy, mutta aina on mahdollisuus sylittelyyn.
Onneksi ihmiset syövät niin usein, joten kerjätä saa vuoden ympäri ja jokaisena päivänä! Joskus käy tuuri, kun eteenkin isännältä tuppaa tipahtamaan herkkuja. Pysy isäntä sählänä ruoan kanssa!
Papu on isäntäväelle ja Viljalle todella tärkeä pieni otus, mutta minä ja kisuneidit emme pötköstä pidä. Onneksi se nukkuu niin paljon. Koska Papu on aikamoisen puuhakas hereillä ollessaan, tässä nyt sitten armosta sekalaisessa jäsjestyksessä kuvaesitys Papun puuhista kuluneena vuonna:
Talvella Papu nautti leikkiä kilpikonnien aitauksessa.
Joka paikkaan pitää saada tutustua.
Isäntäväki keksii Papulle erilaista puuhaa, jottei viisas (pah!) frettiläinen tylsisty. Tässä Papu sai kaivella antaumuksella multaa ja turveharkkoa.
Papulla on monenmoista pesää pitkin kotiamme ja tässä yksi:
Pääpesä on tämä:
Fretti ei ole häkkieläin, mutta turvallisuuden vuoksi Papu nukkuu isäntäväen töissä oloajan täällä. Papulle ei ole riittänyt omaa huonetta. Siellä on Papulle monenmoista nukkupaikkaa, virikettää, ruokailualue ja kaksi vessaa. Kun isäntäväki tai jompi kumpi heistä on kotona, on pesän luukku auki. Sinne Papu useinmiten kipittää nukkumaan leikittyään kylliksi.
Papu osallistuu mielellään kaikkiin puuhiin, kuten ruoanlaittoon.
Ulkoilu on Papulle epämieluisaa. Kyllä se kesän mittaan vähän tottui, mutta on se aika tärinää ja vipellystä. Papu on myös keksinyt miten päästä ulos valjaista (valjaat ovat jo niin kireällä, kuin mahdollista. Tuollaisella kehon muodolla ei kuitenkaan ihme, että ulos niistä luikahtaa.), joten sitä saa vahtia silmä tarkkana.
" Pusipusi isäntä. Veisitkö minut jo kotiin? "
"Hmmm... Mistä pääsisin Pääkaupunkiseudun frettiyhdistyksen facebook-sivulle?"
Emännän vapaa-aamuina syövät aamiaistakin yhdessä! Papu on pesunkestävä lihansyöjä, mutta maistelee vaikka ja mitä.
Kaikki kassit ja reput ym. pitää Papun ratsata. Papu on tasa-arvoisen kiinnostunut niin vieraiden, kuin oman väen tavaroista.
Myös emännän nukkekodit ovat Papusta kiintoisia.
Kun Papu leikkii kilpikonna-aituksessa, pitää jokun osallistua leikkiin. Tässä Papu kuikuilee Viljaa.
Kisut kiinnostavat, mutta tappeluksi se meinaa mennä. Kumpikaan osapuoli ei oikein edelleenkään tiedä miten suhtautua toisiinsa. Onneksi kisuilla on oma huone, jonne paeta outoa, terävähampaista salamaa.
Appelsiinimehu kuuluu Papun herkkuihin.
Ulkonakin leikki Viljan kanssa maistuisi, mutta hihna on tiellä.
"Iiik, isäntä! Ota syliin! Minua pelottaa! "
Vaan kaapit eivät pelota. "Nam, mikä tuoksu! Miten tänne kaappiin pääsisi." Papu on uskomattoman vahva ja kadehdittavan taitava murtautuja.
Emännän huivinkin on saanut kiskottua alas ja sillä on kiva leikkiä. Piiloonhan se pitää viedä.
Papu on puuhailun mestari! En ymmärrä miten isäntäväellä hermo kestää tuon otuksen kanssa.
"No arvaapa miksi Ella?"
"Noh?" Tahdonkohan kuulla vastauta?
" Papu ei oikeastaan riko mitään. Se vain tutkii. Sinä ja Vilja taas teette pahojanne ihan tarkoituksella."
Emäntä on sitten tylsän oikeassa.
Nyt menen peiton alle loikoilemaan. Onneksi on ollut näin lauha talvi, vaikka minulla on tyylikäs toppatakki ja tossut odottamassa kunnon talvea. Kuulemisiin ja hau hau hauskaa Uutta Vuotta!
